Tänään oli Hot Dogsien suunnittelupalaveri:
No kyl siihen palaveriin kuulus muutakin ku jätskin ja piispanmunkin syömistä. Me ollaan päätetty järjestää syksyllä kaffekonsertti Turun Kuralan Kylämäen Omena ja Kaneli -kaffilas! Ja mietitään miten voitas laulamalla jotain rescue koirii auttaa... Maailmas on paljon apuu tarvitsevii, mut Hodarit on nyt koirien asial. Kaffilaan emme voi oikeit koirii ottaa, mut jos saatas koirien ystävii kuuntelemaan lauluja.
Ystäväni Ulpukka on aivan samaa mieltä!
Aivoterveys lehdessä 2 / 2017on todella mielenkiintoinen artikkeli " Musiikki muovaa aivoja". Sen on kirjoittanut Emmi Pentikäinen, Anni Pitkäniemi, Sini-Tuuli Siponkoski ja Teppo Särkämö, kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, psykologian ja logopedian yksikkö, Helsingin yliopisto. Artikkelissa sanotaan mm. näin: " Laulaminen stimuloi aivoja erityisen monipuolisesti. Sen on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä parempaan mielialaan ja elämänlaatuun." Allekirjoitan! Minusta jo pienen lapsen pitää saada kuulla laulua, oman äidin ja oman isän laulamana. Ja vähitellen oppia itse laulamaan. Sanat ja sävelet jäävät tonne jonnekin muistilokeroon, ja voivat yhtäkkiä vanhemmalla iällä pomsahtaa esiin, vaikka kaikkia muita asioita jo unohtelisikin. Vedän työkseni muskareita perheille, ja koitan rohkaista vanhempia laulamaan lapselle, lapsen kanssa, juuri sillä omalla äänellä. Ei ole väärin laulamista, ei haittaa jos ei muista sanoja, niitä voi keksiä itse, pääasia että laulaa. Oma äitini osti mulle ekan laulukirjan kun olin 1kk, ja hän on laulanut minulle ja sisaruksilleni aina. Silloin ei käyty muskareissa, mutta radiosta tuli Lastenlaulu toivekonsertteja, isä nauhotti magnetofonille meitä lapsia varten niitä lauluja, ja äiti lauloi muuten vaan meille. Tämä kaikki on varmaan ollut se siemen lauluharrastukselleni. Työssäni näen lasten silmistä ilon ja riemun, kun laulut alkaa tulla tutuksi ja pikku hiljaa pääsee mukaan laulamiseen, " Ih hah haa ih hah haa..." , ja voi sitä onnistumisen riemua. Antaa eväitä hyvän itsetunnon kehittymiseen.
Yks päivä alkoi mun päässä soimaan laulu, jostain kaukaa, kaukaa lapsuudesta.... " Kuule siili, tuhmeliini, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse." En muista kuka tätä lauloi, mutta näin se jotenki meni, ja jostain aikojen takaa se pompsahti mieleen. Ehkä jonain päivänä laulaa luritan tosta vaan kaikki laulut minkä sanojen muistamisen kanssa olen kipuillut. :)
Jos Veikko Lavi lauloi, että "Jokainen ihminen on laulun arvoinen", niin voisi laulaa myös ,että jokaisella ihmisellä on oikeus laulaa. Laulakaa lapsillenne, laulakaa mummuille, laulakaa vaareille! ♥
