Viola Älgvik, the DIIVA

Viola Älgvik, laulajatar, on diiva isolla deellä. Hän on oopperalavojen kuningatar, vaikka ei vielä ole laulanut Yönkuningatarta... ehkä jonain päivänä. Hän rakastaa  klassista musiikkia, mutta tarvittaessa, eli kun hinnoista sovitaan, on hän valmis laulamaan myös Aikuinen nainen - kappaleen tai jonkun muun " kevyen hömpän" niin kuin hän itse sanoo.

Loppu vuoden Viola Älgvik on ansaitulla lomalla, mutta harjoitukset jatkuvat heti vuoden alusta. Hän ei suostu kertomaan mikä teos hänellä on nyt työn alla. Viola on eurooppalaisen yleisön ja kriitikoiden lemmikki, hän on nähnyt jo monet oopperatalot, mutta ehkä eniten hän on mieltynyt Berliinin oopperaan, mutta ei sano ei muillekaan oopperataloille, kunhan hinnoista sovitaan.

Viola Älgvik viettää uutta vuotta medialta piilossa, mutta hän pyysi lähettämään rakkaat terveiset kaikille faneilleen, ja hän haluaa toivottaa teille kaikille oikein ,oikein ihanaa ja rakkauden täytteistä uutta vuotta!




Violan mulle teki nukketeatteritaiteilija Anna- Kaisa Kuisma Turusta, ja kuvat Violasta näpsi mun rakas Jan.

Katotaa kui käy, kuka ens vuon laulaa ja mitä.....

Vastarannan kiiski

Hmm... on tää ollu aika erilainen laulusyksy. Tunneilla oon kyllä käyny, mut ei ole mitään mihin tarttis oikeen harjotella jotain kappaletta, eikä tartte jännittää mitää. Ääniräätälin joulukonserttiin en töiden takia pääse, ja yks toinen laulukeikka peruuntui. Toki Hodarit eli Hot Dogs laulaa joululauluja Mustin ja Mirrin edes, ja samalla me keräämme tarvikelahjotuksia koirien vanhainkotiin. Se tuo aina hyvän mielen. ♥ Just laskettiin Ellun kans, et onk tää jo viides kerta kun Hodarit laulaa joululauluja kyseisessä paikassa..?

Marraskuussa Pirkko ja minä käytiin hyvänmielen laulukeikalla palvelutalo Esikossa Laulettiin talon asukkaiden kanssa joululauluja ja lisäksi Pirkko lauloi duettona Kuului laulu enkelten - laulun diiva Viola Älgvikin kanssa. Viola on ihana, omanarvonsa tunteva oopperatähti. Laulaa paljon Keski- Euroopassa, mut välil hän lentää yksityiskoneellaan tänne Suomeen esiintymään eri tilaisuuksiin, jos hänt kauniisti pyytää.  Viola on oikeesti muppet- tyyppine nukke, jonka nukketeatteritaiteilija Anna- Kaisa Kuisma teki mulle. Violan kans on ollut jo muutama hauska esiintymiskeikka. Siin pitää keskityy sekä nukettamiseen että laulamiseen... Iha iisipiisi.

Lauluope Sannan kans on ollu antoisa syksy. Yritän ain ehtii jotain ohjei kirjottaa muistikirjaan. Ensinnäki olen oppinu et laulalajn kaks tärkeint tavaraa tunnil on kynä ja vesipullo. Joskus se muistikirja on unohtunu kotii, mut Mozartin selkäpuolel mahtuu tekstii. Mozart ei täst panis pahaksee.
Muistikirjas lukee: Hengitä reisiin asti, iso pää, Michelin rengas lantion kohdalle, löllöleuka, rentoleuka, löllö mut ei löysä, olen kirahvi, ja peräluukku auki! Tiedän mitä Sanna näil tarkottaa, ymmärrän sen ja tiedostan miten pitäis toimii, mut nyt mennää siin vaihees, et koetan saada myös aivoni ja sitä kautta kehoni toimimaan näin.... puuh.... ei oo helppoo.

Olin hautajaisissa laulamassa, ja siellä kappelissa otin käyttöön Sannan antaman ohjeen laulun alkuun, hyvä hengitys ja heti ajatus, tunne päähän siitä laulusta. Se todella toimii. Enkä ajatellut surua, vaan lohtua, toivoa. Tunteet ja tulkinnat on syvällä, kroppa auttaa äänen menemist ylös, ääni vapautuu. Oliks se näin Sanna?

Sanna sanos myös et laulaja on vastarannan kiiski, ja nyt mää en osaa sitä tähän selittää, mut se oli mun mielest niin hauskasti sanottu, et se jäi mieleen. Ja kun me viel puhuttii lisäks räkäkiiskeist. Ne o kaloi. Tää liittyy laulutekniikkaan, ei siihe ,et laulaja olis ain vastaa kaikkee, ei tietenkää koska laulajat on mukavii. Mut mää olen kärsimätön. Kun 57 vee yrittää ottaa uut oppii vastaa ja kääntää aivoi tekee vähä erilail, ni se ei ole helppoo, mut Sanna sanoo, et on mahdollist, kun vaan antaa itellee aikaa ja ON KÄRSIVÄLLINE. Oumaikaad sanon minä. Mist sitä kärsivällisyyt sit otetaa ?

Enne oli mahdollist opetel kaikkee uut, kielii ym., kirjekurssin avul, mut sentäs lauluu ei oo nii opetettu, ja se oliski iha mahdotont, koska laulaja, on hän sit ammattilainen tai amatööri, ni tarttee sen oman open siihe lähel puhumaa, kuuntelemaa, neuvomaa, kannustamaa, kehumaa ja välil vähä halaamaaki. ♥


Oikeen hyvää joulun aikaa sinul. Tänä joulun mul tulee kaikkein tutuimmaks laulu Joulupuu on rakennettu koska meidän nukketeatterin joulunäytelmäs Niksu hiiri laulaa juur sen joululaulun, ja esitykii on yli 30, ja mää olen se Niksu.

.... " joulu on jo ovella...."

Ps. Nyt ei taida saada tän yhtää kuvaa, koska niit olis tos älykännys, mut mun äly ei saa niit tän.

Epätoivoinen innostunut päärynä

Elokuun eka tunti, tällä erää viimeinen tunti Minnan kans. Motivaatio laulamiseen on täysin kadonnut kesän aikana. Johtuuks tämä siitä kun 57 vee lähestyy? Mitä sitä enää...? Mitä hyötyy....? Vanhat äänihuulet, mitä niist enää irti saa....? Suu suppuu vaa. Opettajaki vaihtuu. Emmää enää opi uuden open konstei ja tapoi. Kesällä lauloin hautajaisissa, en muuta. Äänihuulet vahvan hämähäkki verkon peitos.
Että näin positiivisel mielel tunnille!
Onneks on opettaja, jonka kans voi avoimesti jutella. Ja sit tää opettaja ehdottaa, kaiken juttelun jälkeen, et mitäs jos laulaisit nyt Memoryn. Nonni. Se oli tähän hetkeen oikee lääke, oikeet sävelet ja tietysti niin nappi sanoitus tälle vanhenevalle "kissalle". Olo oli parempi tunnilt lähties kuin sinne mennes.

Sit oli uuden opettajan kans eka tunti ,eli Sannan, Sanna Kola. Huone oli tuttu ja Sannakin tuttu, olen joskus käynyt hänen tunneilla ja Ääniräätälin konserteissa kuullut hänen laulua. Sannal on älyttömän kaunis ääni. Sannasta tuli nyt mun vakkari ope. Ja täytyy sanoo, et hänkin on hyvä kuuntelija. Latasin heti kaikki nykytuntemukseni laulamista kohtaan, kerroin toiveista, jännittämisestä...
Että näin positiivisel mielel ekalle Sannan tunnille.
Sit Sanna antoi mulle ohjeeks ,et nyt minä keskittyisin vaan tuntemuksiin ja hän kuuntelemiseen. Aloimme avaamaan ääntä. Kaikki tuntu hyvältä. Sit Sanna ehdotti, et jos kokeilisin miltä tuntuis laulaa Art is calling for me. En tiedä mitä tapahtui, mut olin yhtäkkiä ihan innoissani, ja annoin palaa. Laulaminen, ja ehkä just tämän biisin laulaminen oikeen "potakaisi" mua! Wau mikä tunne! Annoin mennä, en kuunnellut, vaan annoin laulun tulla.
Turhaa jännitin, ammatiopettaja osaa.
Sit Sanna sanoi yhden asian, mikä sai mulle niin hyvän mielen, hän ehdotti, et me voitas kokeilla joku kerta YÖNKUNINGATTAREN AARIAA!!Oumaikaad!

Seuraavalle tunnille menin mieli korkealla, vaiks olo oli muuten väsynyt. Olin ottanu Mozartin Laudate dominum nuotit mukaan, ajattelin ,et sitä vois alkaa työstää, jos joskus Merimaskun kirkos...
Äänenavauksis alko jo tuntuu, et nyt on olo kyl väsyny ja löysä, en saa sellast draivii päälle. Joo - tavun kans oli jo vaikeuksii, tai ton jiin kans. Jii oli aika ärsyttävä. Taas Sanna muistutti, et hän kuuntelee, minä tunnustelen. Mut nyt jotenki tökki. Ei tullu missää sellast oloo et oisin tyytyväinen.
Huumorii kyl saatiin siitä, kun sain kuulla et laulaja on kuin päärynä. Totta, hyvä vertaus, auttaa äänen tuottamises, mut sanoin, et tänään mul olo, etten ole mitenkää kiinteä päärynä, vaan olo on ku oisin päärynäsoset.
Noil lauluopettajil on kyl kaikil omat vertauskuvat minkä avul he saa oppilaan tuottamaan parempaa ääntä helpommalla tekniikalla. Joskus pitäis kirjottaa kaikist niist mielikuvist ja ohjeist kirja. Ne todella kuulostaa hauskoilt, mut oikeesti ne auttaa. Nyt koitan nostaa kulmakarvojen sijaan ripsiä ja takapuolen annan mennä alaspäin. Semmone päärynä.

Sain Yönkuningattaren nuotit ... glup. Ei kyl onnistu. Asennoidu positiivisesti. Ei kyl onnistu. Otettii äänenavaukses kokeilui ylöspäin ... Melkein, ei ihan. Ei, ei , ei kyl onnistu.Ohi on mun yönkuningattaruus.
No mites vanha tuttu  Mozart? Ei, ei siit tullu mittää. Huh, ihan karsee ääni, hengityskohdat ihan pieles, lankesin kaikkiin Mozartin koukkuihin. Unohda Merimaskun kirkko.

Väsyny päärynäsose lähti ajaa kotia kohti. Ei täst enää mittää tuu.
Seuraavan aamun mul oli nuha ...

Tunteet on todellissii. Jos niit ei olis, olis tylsää olla ihminen. Ja mää saan sentäs olla tunteikas PÄÄRYNÄ. ♥ Kohti seuraavaa tuntia. Hei Mozart, emmää vielä luovuta.

Laulavat Koiranputket

Olipa raskas äänikevät! Nukketeatteris kanat on kotkottanu, muskareis olen laulattanut jättisuuria ryhmiä... Olen ihan vakavissani joutunut miettimään miten tää nukketeatteri ja lauluharrastus sopii yhteen. Kumpaakin rakastan ,mut nukkis ja muskarit on tällä hetkel työtäni, joten ne menee nyt edelle. Toivon sydämestäni, et ääni kestää ja voin jatkaa lauluharrastusta. Toistaseks kaikki on hyvin, ja ääni toimii, ja jos tulee jossain roolissa/tehtävässä käheyttä ääneen ,niin pienen levon jälkeen ääni on taas ihan kunnossa. Ja kyl se vaan nii on, et me jokka ollaa äänityöläisii, ni kyl äänenavaus aamusel ennen hommien alkuu on SUPER terveellistä! Tein sitä nyt kevään aikana ja uskon et se autto äänihuulii selvitymään kaikist kummallisist äänist ja kaikist lauluist ja kaikist puheist... Ja, olen sen ennenki sanonu, et iso apu on ku käyn laulutuneil! Kyl olis muuten ääni jo käheytyny.



Ystäväni Elinan kans me ollaan Duo Hot Dogs. Hot Dogsit haluu laulaen tehdä hyvää. Enimmäksee Dogsit tietty haluu auttaa koirii ja eläimii, mut toivotaa tietty, et jos joskus jollai joku pikkune laulu antaa paremman mielen.... ♥ Mut Hot Dogsien asu on tosi kuuma näi kesäaikan, ni me päätettii et Hot Dogsit onki kesäl Duo Koiranputket! Meil on ollu jo kesäkeikkaaki.

Just eilen oltii Littoiste iltatoril laulamas kesäisiä lauluja. Ja koska meidän etee alko tulla pienempää väkkee, ni laulettiin paljon lastenlauluja. Mut ehkä ihaninta oli, kun eräs nuori mies, noin 14 v., tuli pyytämään et laulaisimme Puhelinlangat laulaa - biisin. Hänel tais olla Cheekin Vain elämää versio mieles, mut tyytyi meiän esitykseen. ♥ Räppii me ei olla viel otettu haluumme.

Lauluja ollaa myös laulettu Lounais Samoksen kulkueläinten hyväntekijöiden hyväksi.... ♥

On kiva, kun voi laulaa kaikenlaisii lauluja, niin klassista kuin kevyempii biisejä. Kesään sopii just Puhelinlangat laulaa, Taas on aika auringon, Miss soutaen, Kulkurin valssi ja kaikkii ilosia ,ihmisille tuttuja lauluja. Ellu soittaa kitaraa, minä helistän välillä tamburiinia ja laulut raikaa.

Duo Koiranputket miettii myös tarkasti mitä päälle puetaan,  ilman rusettimyssyjä ja huulipunia ei lähdetä mihinkkäs!

                                                 Tää on kivaa!

                                             

 Kotkottamisen ja laulamisen voi ainaki viel yhdistää, ku muistaa aamusin avata äänensä ja käy laulutunneil.

Tänään on vuoden pisin päivä.... Hyvää kesää.... ♥

Tämmöttös sit täl kertaa

26.04.18
Laulutunti. Onnistuin tekemään hyvän äänenavauksen. Otin hyvän asennon, oli hyvä lähtövalmius ja ajattelin olevani oopperalaulaja, jonka ääni saa nyt täyttää tilan, en himmaillu. Ihankivakasipual.


27.04.18
Kuuntelin koko kotimatkan Queenia, ja illalla haravoin pihaa. Se oli hyvä rentoutus harjoitus. Alkaa ol aika paljo tekemist ja menemist, peruskevät...


28.04.18
Säestysharkat Ääniräätälin studiol. WAU! Tuukka soitti varmaa just niinku Oskar Merikanto ois toivonukki, ja mää sain laulaa sydämen kyllyydest. Olipa hauska laulaa. Ensin kyl ihan säikähdin, kun kuulin sen pianosta tulevan vahvan lirutuksen, mut sit sävel antoi mullekkin rohkeutta. Tunsin itteni ihan oopperalaulajaksi, ja pystyin kuvittelemaan, et Aino Ackte on varmaan tykännyt tästä hänelle tehdystä laulusta.
Tää oli tarpeellinen harjotus, nyt tiedän miten Tuukka sen soittaa ja miten saan laulaa ihan rauhas "  korkeelta ja kovaa".
Yks sana unohtus keskeltä, mut on täs viel aikaa....

29.04.18
Ystävä lähetti vaatekaupan sovituskopist valokuvan valkosest paidast ja kysymyksen, ostaako sen mulle. Joo, ost vaa, kiitos. Ihanaa kun on stunttivaateostaja, en tykkää kierrel vaatekaupois.
Nyt on esiintymisasu kunnos. Musta hame ja valkonen paita. Koitan vähän värityksel hakee 1920 vuotta, laulun syntyvuot.


03.05.18
Tänään sain kuulla kenraalin esiintymisjärjestyksen, olen eka! Jes, jes, jes!
Ja se tarkottaa myös sitä, et saan olla eka itse kevätkonsertissaki!
Tykkään. Kun heti saa laulaa, saa jännityksen pois ja voi rauhas kuunnel muita.


09.05.18
Huh, huh. Nyt on ollu ohjelmas vaikka mitä, mut ei yhtää laulutuntii. Nukketeatteri keikkaa piisaa, yhdel näytelmäl kierretää, yhtä kaivetaa muistist ja yhden uuden näytelmän kässärii opettelen.... Miten mää osaan sen laulun? Aivot on täynnä erilaisia sanoja....
Toukokuu on töis vähä samanlaine ku joulukuu, hommaa piisaa, valmistaudutaa lomaan, on kaikkee muistamist.

10.05.18
Täl viikol ollu 7 nukketeatteri esitystä. Aino Ackte ei tainnu esittää naurulokkii enne konserttii.



12.05.18
Olin kuuntelemas Forkia, ja se pisti miettii, et mikä biisi olis klassisel puolel sellane joka innostais yleisöö, sellasiiki jokka ei sitä biisii ois enne kuullu...? Hittiklasari?


16.05.18
Kenraalit taidekappelil.
Olin iha väsyny. Täl viikol ollu vähä kaikkee, tunteetki menny vuoristorataa, ilma on kuuma... Mul ei ollu sydän mukana. Sen kun vaa " räkäsin" sen laulun. Teknisesti meni iha hyvin ja siel on helppo laulaa. Yhtä lauset en muistanu !! ARG. Vaiks OSAAN ne sanat!!
Nyt kyl ihan tosissani mietin, et sopiiko nukketeatteri ja lauluharrastus yhteen.... Tänää on äänihuulet venyny sin sun tän. Puuuuh.....


17.05.18
Olipa hyvä et oli laulutunti heti eilisen perää. Juttelu Minnan kans autto. Hän sai mun lauluitsetunnon taas kohoomaa ja valmistautumaa huomiseen ilol ja hyväl mielel.
Tehtii hyvät äänenavausharkat, mm. yyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy. Ja lauloin ihan muuta kuin esitysbiisii.
Aikamoine paketti tämmöne ihmine.
Nyt on valmentaja eli lauluope tsempannu ja treenauttanu mut valmiiks huomist varten.
Hyvä mieli, kiva ja ihanan haastava laulu, asu hyvä ja sisko laittaa hiukset.


18.05.18
Voi mikä pettymyksen tunne....
Olen ihan valmis lopettamaan koko lauluharrastuksen... Sitä oikee pläsähtää maahan kun putoo ilosta ja innostuksesta pettymyksen tunteesee.
Mää sain alottaa konsertin niin, ettei siihen tule mitää puheita, vaan ylös ,etee ja laulamaa. Olin innoissani. Otin sen jopa vähä kunniatehtäväks. Tää laulu on sellane  vähä vanhanaikane ja kun miettii sitä, et  laulu on tehty sisällissodan jälkee, on sanat myös lohduttavat. Olin AinoAcktee fiiliksel, koska se mielikuva on antanu pontta laulamisee.
Ja sit! Kolmanne sana kohdal totaaline BLACK OUT!!!! Joo, olen kyl ennenki unohtanu sanoi,  korvannu sen sit vaa jotenki, menny eteenpäi, mut nyt tuli ihan totaalinen unohdus!! Pysähdyin.
Pyysin yleisölt anteeks, kysyin Minnalt et mikä se sana on, jonka olen AINA muistanu, ja pyysin Tuukkaa alottaa uudelleen.
Ja sit onnistui.
Pidin hymyn yllä. Kiitin yleisöö ja menin penkil. Tuli paha mieli ja itku nousi pintaan.....
Valtava harmituksen olo. Otin sen niin kunniatehtäväks alottaa tollai jylhästi konsertin, ja sit black out.
Enne konserti alkuu olin taas jutellu muutaman kans jännityksest ja miten me opetellaa esiintymää jännityksest huolimat, miten sen kans selvii. Ja kerroin heille sen kun olen kerra nähny suoraslähetykses, ku Jari Sillanpää tuli lavalle, iso orkesteri soitti ja hän alotti laulamaa, ja hän huomas et ei se mennykkää noi ja pyys et alotetaas uudellee, ni olen siit ajatellu, et ku staraki unohtelee ja alottaa vaa reilust uudellee, ni meki amatöörit voidaa tehdä sit noi. Hah heh hoh, ompas helppo sanoo ohjeit, mut vaikeempi sit ite toteuttaa niit.
Olen mestari ruoskii itteeni.



25.05.18
Aika kuluu, mieli paranee. En nyt sit vissii heitäkkää lauluhanskoi naulaa.
Hot Dogsit söi litran jäätelöö ja etsi kivoi kesälaului mikkä sopis meiä uusii rusettimyssyihi.

Mää kannustan sua

Välil tulee sellane mieli, et miks ihmees käyn laulutunneil ja viel maksan siit... Meneeks rahat iha hukkaa? Se mieli tulee sillo, ku tuntuu ettei opi jotai uut asiaa nii nopsaa ku haluis, tai joku esiintymine on menny omast mielest penkin alle, tai jos muute vaa on synkäl mielel ja miettii et mitä järkee missää. Ja niinhän voi tietty ajatel, ja saaki, mut kyl enimmäksee olen sitä mieltä, et laulamine on ihanaa ja kivaa, ja tunnil oppii käyttää ääntä paremmin, ja laulaminen antaa ihan oikeesti positiivist energiaa. Sen  olen kokenu monta kertaa kun väsyyneenä töitte jälkee olen menny tunnil ja tullu energisenä pois.

Laulutunnil kannattaa mennä, jos esimerkiks laulamine on ain ollu haave. Vaiks me ollaa koulus saatu numero laulamisest, ni se ei oikeesti kerro minkälaine laulaja olet ja millane ääni sulla on. Unohda se koulunumero. Ei laulamist tarvi arvostella, kaikki saa laulaa omalla äänellää, ja tunnil saa päästää iha millasii äänii vaa, opet neuvoo ja ohjaa. Ja ei ikinä koskaa milloinkaa kenenkää ääni  miellyt kaikkii, yks tykkää, toine ei. Älä ota nii tosissaa vaiks tosissaa otatki. Toteuta haave , mene rohkeesti tunnil ja ala laulaa.

Ja jos sää itse et haluu laulaa, ni onks sun lähel ihmine jonka tiedät laulavan suihkus mikrofonina shampoopullo...? Rohkase hänt menemää laulutunnil, siel hän sais neuvoo, rohkasuu ja sais toteuttaa itteensä.

Ei laulutunnil tartte käydä siks, et haluu esiintyy , laulaa julkisesti. Siel on hyvä käydä ihan omaks iloks ja äänen pitämiseks kunnos. Meil nykyihmsil on aika paljo vääränlaist äänenkäyttöö. Ku kuuntelee radioo tai telkkarii, ni kauheen moni nainen puhuu naristen.... Outo tyyli tullu keskuuteemme. Moni käyttää töissään paljo ääntänsä ni äänihuulet tykkäis ku sais kunnon käyttöohjeet. Ja me suomalaiset ei kotii jäädä ku lunssa vaivaa, vaan puhutaa lunssasel äänel, ja taas äänihuulet on harmissaa. Ihan katon peilii.

Laulutunnil voi olla "naurettavaaki", tai ainaki mua välil naurattaa, ku kattoo peilist mimmosii ilmeit tulee varsinki äänenavaukses. Ja välil pääsee nii merkillisii äänii, siis suusta, et neki naurattaa, tai käsiliikkeet voi ol huomaamat iha kummallisii. Mut ei siel olla piilokameras, siel saa ol  iha rauhas , opet on nähny ja kuullu kaikenlaist, ne ei hätkähdä, eikä naura, jos sua ei naurat. Meil Minnan kans menee välil hepulin puolel.

Mää alotin 90 luvulla käymään tunneil. Täs on ollu välil taukoo, ja opetki on vaihtunu, mut tunnil menin sillo 1990 ihan sen takia et halusin toteuttaa haavet ja oppii laulaa ja saada rohkeut vaiks joskus esiintyy. Joskus on tullu murehdittuu, et miksen alottanu jo nuoren laulamist, mut ei sitä vaa älynny. Nykysin on kaikkii laulukisoi teevees, nuoret ja lapset tietää paremmi,et laulamisest voi tulla vaikka ammatti, mut ei sen tarvi olla ammatti, koska paljon helpommal pääsee, ku se on HARRASTUS ja siin koittaa tehdä parhaansa ja oppii uutta ja edistyy.

Olen ilonen,et sillo joskus löysin laulutunnit, koska sen lisäks et rakastan laulamist, ni mun yks työmuto on ihana, rakas nukketeatteri, ja siihen työhön,  on laulutuneist ollu apuu, 12,5 vuotta olen nukkikses käyttäny ääntä millon mihinki hahmoon.

Mää rohkasen sua lähtee laulutunnil, rohkase sää jotain muuta. Kyl maailmaan ääntä mahtuu, kaikenlaist ja kaikelt korkeudelt.

28 vuotta sitten menin eka kerran laulutunnil, ja nyt mul on jo näin pitkä nuotti läksyn. :)

Ihan kuin mäkeä hyppäis

Uusi vuosi, uudet laulut .... tai on mukana jotain vanhaakin, ja jotain sinistä... no ei kyl sinistä ole, mut "vanhana " biisinä Mozartin Laudate dominum. Nyt tuli sellanen puhti ja tahtotila, et kunnolla töitä tämän kanssa, ja sitten johonki kirkkoon laulamaan! Vähä jo vihjasin meiä omal kirkkoherral. :) Mut harjotusta, harjotusta, kroppa hereillä, ajatukset mukana, hyvä keskittyminen, hyvät hengityspaikat, rentoutta ja luottamusta. Nämä asiat kun pidän mieles ja toimin näin, ni johan soi! Toi äskönen kuulosti siltä kun olisin joku mäkihyppääjä joka valmiina hyppyyn. Vähän se siltä kyl joskus tuntuuki, et hyppää korkeelt ja haluis lentää pitkäl, mut mätkähtää maaha. Mut täytyy kyl Mozartil hattuu nostaa, hän on osannu laittaa nuotit hyvään järjestykseen, taas kerran. Lähetin kirkkoherral postii, et jos hän kääntäis mulle laulun sanat, ni tietäisin ihan tarkasti mimmosest tunteest on kysymys. Olis se kyl ihana jossai kirkos tää laulaa....

Toinen läksybiisi on Victor Herbertin Art is calling for me. Se on The Prima Donna Song Enchantresstä. Ja niin hauska, ja ilonen ja niin kiva laulaa. Aivan järkyttävän paljon sanoja, ja menoa ja meininkiä. Tämän ku joskus opin, ni siit saa hauskan " esityksen". Mut ennenku ton määrän sanoja opin, ni siin ehtii vuodenajat vaihtuu. Mul on kyl idea kehittymäs.... Tää sopis hälle, huikkaan Anna - Kaisalle! :) Täs on trillii, korkeita sävelii, , tähän sain ohjeeks "hirnuu ku hevonen". No en toki hirnu, mut toi mielikuva auttaa ymmärtämään jokku kohdat. Tätä, niinku Laudate dominumiakin, pitää laulaa, laulaa laulaa ja myös lukee koko teosta, hiljaa, ilman ääntä. Katsoa tarkasti nuotteja, taukoja, miten sanat tavutetaan, voimakkuus merkit, vähän niinku käsikirjotusta lukis. Mut ihan mahtavan hauska biisi!

Sit me Minnan kans valittiin kolmanneks joku " pikku" laulu, joo, pikku laulu tosiaan, Oskar Merikannon Kun päivä paistaa. Nuotin yläreunas lukee : " Pohjoismaiden satakielelle, Suomemme päivänpaisteelle Aino Achteelle omistettu." Huh huh ja huh. Nyt pikku muuttus kyl isoks. Kappaleessa lausutaan paljon eetä ja äätä ja iitä, korkeus kasvaa tasasesti, ja jos Mozartkaan ei anna löysäillä, niin ei anna  Merikantokaan. Sanoin Minnalle, et heti jos on väsyny, tai laiskal päällä, ni tää kannattaa unohtaa. Pitää olla koko ajan tiukka paketti, pitää olla kehossa voimaa ja ryhtiä, ja intoa ja halua. Viime tunnilla aloin pohtia artikulointia, ja sitä ettei naama vaan ole jännittyneessä tilassa, miten saada kauniisti soimaan ää ee ja ii tuol ylhääl.. ? Sanoista pitää kuitenkin saada selvää, mut ei kireetä naaman venytystä. Soile Isokoski laulaa tän todella kauniisti, sitä kelpaa kuunnella ja ottaa oppia, ei matkia, ku siihen ei kumminkaa pysty, mut kuunnella tarkasti opin kannalta.
Ajattelin, et täytyy ottaa mielikuva et olis täs itse diiva Aino Achte, ja tää on tehty just mulle, ja mää esitän sen nyt teille... Ja tunnilt pois lähties Minna kirjotti tän biisin kevätkonsertin ohjelmistoon. Eli  hihat ylös ja hommii. Hyvä et on joku tavote, auttaa harjottelee tiukemmi.

Laulutunnilt jäi ehkä päälimäisen mielee Minnan sanat, et nyt sisäinen sopraano esiin, nauti korkeist äänist, anna palaa.

Olin kuuntelemassa ja katselemassa kun Tuuli Lindeberg esitii Cleopatraa Marc` Antonio et Cleopatra barokkioopperassa Åbo Svenska Teaterissä. Voih, hänellä oli ihana ääni, ja miten helpolta kaikki näytti ja kuulosti. Sopraano isolla ässällä.

Jos en Tuulin tasolle koskaan pääsekään, ni omaa tasoa voi aina koittaa parantaa, eli kehittyä harjottelemisen myötä, vaiks näin vanha olenki....

Kreivittären kuva- albumi

Ääniräätälin Joulukonsertti Turun Ekumeenisessa Taidekappelissa 15.l2. 2017

Kuvat : Sofia Autio
Säestäjä: Tuukka Vähätalo
Kreivittären lauluopettaja : Minnal Laukkanen

Kiitos Minna ja koko Ääniräätälin sakki mahdollisuudesta olla 4 minuuttia oopperalaulajana. :)

Toivottavasti moni rohkaistuu tänäkin vuonna aloittamaan lauluharrastuksen, jos se vaan haaveena on. Suosittelen. Tekee hyvää sielulle, ja tietty äänelle.                                                                               

Ens viikolla alkaa mun laulutunnit, jos vaan lunssalta vältyn.....