Epätoivoinen innostunut päärynä

Elokuun eka tunti, tällä erää viimeinen tunti Minnan kans. Motivaatio laulamiseen on täysin kadonnut kesän aikana. Johtuuks tämä siitä kun 57 vee lähestyy? Mitä sitä enää...? Mitä hyötyy....? Vanhat äänihuulet, mitä niist enää irti saa....? Suu suppuu vaa. Opettajaki vaihtuu. Emmää enää opi uuden open konstei ja tapoi. Kesällä lauloin hautajaisissa, en muuta. Äänihuulet vahvan hämähäkki verkon peitos.
Että näin positiivisel mielel tunnille!
Onneks on opettaja, jonka kans voi avoimesti jutella. Ja sit tää opettaja ehdottaa, kaiken juttelun jälkeen, et mitäs jos laulaisit nyt Memoryn. Nonni. Se oli tähän hetkeen oikee lääke, oikeet sävelet ja tietysti niin nappi sanoitus tälle vanhenevalle "kissalle". Olo oli parempi tunnilt lähties kuin sinne mennes.

Sit oli uuden opettajan kans eka tunti ,eli Sannan, Sanna Kola. Huone oli tuttu ja Sannakin tuttu, olen joskus käynyt hänen tunneilla ja Ääniräätälin konserteissa kuullut hänen laulua. Sannal on älyttömän kaunis ääni. Sannasta tuli nyt mun vakkari ope. Ja täytyy sanoo, et hänkin on hyvä kuuntelija. Latasin heti kaikki nykytuntemukseni laulamista kohtaan, kerroin toiveista, jännittämisestä...
Että näin positiivisel mielel ekalle Sannan tunnille.
Sit Sanna antoi mulle ohjeeks ,et nyt minä keskittyisin vaan tuntemuksiin ja hän kuuntelemiseen. Aloimme avaamaan ääntä. Kaikki tuntu hyvältä. Sit Sanna ehdotti, et jos kokeilisin miltä tuntuis laulaa Art is calling for me. En tiedä mitä tapahtui, mut olin yhtäkkiä ihan innoissani, ja annoin palaa. Laulaminen, ja ehkä just tämän biisin laulaminen oikeen "potakaisi" mua! Wau mikä tunne! Annoin mennä, en kuunnellut, vaan annoin laulun tulla.
Turhaa jännitin, ammatiopettaja osaa.
Sit Sanna sanoi yhden asian, mikä sai mulle niin hyvän mielen, hän ehdotti, et me voitas kokeilla joku kerta YÖNKUNINGATTAREN AARIAA!!Oumaikaad!

Seuraavalle tunnille menin mieli korkealla, vaiks olo oli muuten väsynyt. Olin ottanu Mozartin Laudate dominum nuotit mukaan, ajattelin ,et sitä vois alkaa työstää, jos joskus Merimaskun kirkos...
Äänenavauksis alko jo tuntuu, et nyt on olo kyl väsyny ja löysä, en saa sellast draivii päälle. Joo - tavun kans oli jo vaikeuksii, tai ton jiin kans. Jii oli aika ärsyttävä. Taas Sanna muistutti, et hän kuuntelee, minä tunnustelen. Mut nyt jotenki tökki. Ei tullu missää sellast oloo et oisin tyytyväinen.
Huumorii kyl saatiin siitä, kun sain kuulla et laulaja on kuin päärynä. Totta, hyvä vertaus, auttaa äänen tuottamises, mut sanoin, et tänään mul olo, etten ole mitenkää kiinteä päärynä, vaan olo on ku oisin päärynäsoset.
Noil lauluopettajil on kyl kaikil omat vertauskuvat minkä avul he saa oppilaan tuottamaan parempaa ääntä helpommalla tekniikalla. Joskus pitäis kirjottaa kaikist niist mielikuvist ja ohjeist kirja. Ne todella kuulostaa hauskoilt, mut oikeesti ne auttaa. Nyt koitan nostaa kulmakarvojen sijaan ripsiä ja takapuolen annan mennä alaspäin. Semmone päärynä.

Sain Yönkuningattaren nuotit ... glup. Ei kyl onnistu. Asennoidu positiivisesti. Ei kyl onnistu. Otettii äänenavaukses kokeilui ylöspäin ... Melkein, ei ihan. Ei, ei , ei kyl onnistu.Ohi on mun yönkuningattaruus.
No mites vanha tuttu  Mozart? Ei, ei siit tullu mittää. Huh, ihan karsee ääni, hengityskohdat ihan pieles, lankesin kaikkiin Mozartin koukkuihin. Unohda Merimaskun kirkko.

Väsyny päärynäsose lähti ajaa kotia kohti. Ei täst enää mittää tuu.
Seuraavan aamun mul oli nuha ...

Tunteet on todellissii. Jos niit ei olis, olis tylsää olla ihminen. Ja mää saan sentäs olla tunteikas PÄÄRYNÄ. ♥ Kohti seuraavaa tuntia. Hei Mozart, emmää vielä luovuta.