sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Laulamalla hyvää



Hot Dogs oli taas joulukeikal. Vois kai sanoo, et perinteisel. Tää oli sentäs jo kolmas joululaulu keikka. Hyvä ystäväni Elina mut sillo kolme vuot sit pestas Hot Dogs duoon, ja tänä vuon meil oli Pentuki mukan. Niin ku kuvast näkyy, söpö pentu, joka lauloi ja soitti rytmisoittimia meiän vähä vanhempie koirien kans. Toi Pentu on mulle oikeen rakas, ja tää häne innostus tulla meiän mukaa lähti jo viime joulun kun hän oli meit kuuntelelmas ja kysys et saako tul ens kerral mukaa. No totta kai saa! Pentu jakso laulaa yhtee menoo 2h 10 min! Eikä kuulemma illal ollu energiat yhtää kateis.

Täst ny joku voi sanoo,et menee mainostamise puolel, mut pakko täs o  kehuu ku Turu Länsikeskukse  Mustin ja Mirrin henkiklökunta on nii mukavii ja ottaa meiät ain heiä liikkee etee laulelee. Ja toine kiva on Länsikeskukse Prisman henkilökunta, ku he kans tykkää et me tullaa ja he laittaa omat musanauhat siks aikaa pois päält, ja kassat kestää ja kestää sen 4 tuntii mitä me hoilotetaa siin iha heiä työpisteitte lähel. :)
Nii, me siis laulettii 4 tuntii yhtee perää joululaului! Ain me Elinan kans päätetää, et lauletaa setti ja sit pidetää kunno tauko, vähä syödää ja jalotellaa, mut eikä mitä! Kun me ollaa lauluje makuu päästy, me vedetää iha putkee vaa koko aja.Vet kyl juodaa ja nyt syötii vähä omenaaki lauluje välis. Se on nii kiva ku ihmiset pysähtyy kuuntelee ja ku lapset kattelee ja osa laulaa mukan, ja jopa jokku uskaltaa tul siihe meiä vieree soittamaa rytmisoitint ja laulamaan. Näinki sitä saa iha perinteist live- laulamise intoo kasvamaa. Ku nykysi tuntuu et enemmänki kuunnellaa koneist musaa, eikä niinkää enää itte laulet. Meil oli akustisekitaran säestys, lisän omat rytmisoittimet, eikä meil ollu mitää mikrofonei.
Siin kauppakeskukse käytäväl ei kylmä pääs tulemaa, mut sen verra jokku ilmastoinnit puhaltaa ja se on sellane iso tila, ni neljän tunni kuluttuu oma ääni on jo aika kähee. Ylä-äänet onnistuu iha loppuu saakka, mut ala äänet ei enää neljä tunni jälkee kuulu.

Pääasias lauloimme perinteisii ns. ilosii joululaului. Sellasii, mihi lasten oli helppo osallistuu. Soihdut sammuu ehdittii 4 tunnis laulaa ainaki noin 17 kertaa. :) Sit molemmat kulkus laulut oli suosittui ja tietty Joulupuu on rakennettu, nii ja Lehmän joulu. Se on sit hauska ja herttane laulu. Ja kun Pentu oli lähteny kotiin syömään, lauloimme lisäks Lennonin Happy Xmas ( War is over)- ja Feliz Navidad- lauluja. Happy Xmas laulus mää laulan sitä taustalauluu, ja se menee siin nii korkeelt, et varmaa kuulus varaston perimmäisee nurkkaa saakka.

Tänä vuonna meil oli siin lauluje yheydes tarvikekeräys Espanjan Katukoirien vanhainkotiin. Me tiedetää, et
maailmas on paljon avuntarvitsijoit, ihmisii, eläimii, koskaan ei avuntarvitsijoiden joukko lopu, ja me tiedetää ,et kolme laulavaa koiraa ei maailmaa pelast, mut jos nyt edes yks vanha koira sais viettää vanhuude päivii vähä mukavammi, ni se riittää.  ♥ Toivoo ei saa menettää. Tosa jo Elinan kans vähä suunniteltii,et mitäs jos järjestettäis ens vuon oikee konsertti...

Keikan jälkee kurkku tuntus niinku vähä paksult, ja ääni oli kähee, mut menin kattoo leffateatterii balettii, joka kesti 1h50 min. Siel ku istuin hiljaa ja join pitki iltaa vet, ni ääni palautus normaaliks jo sama illa aikan. Laulutunneil käynnit on tehny tehtäväns, kurkku ja  äänihuulet kestää kovempaaki rasitust, ku tekniikkaa pidetää tunneil yllä. Tammikuu tunnit on jo almanakkaa merkitty.

Lähden täst koht omaa kotikirkkoo laulamaa Kauneimpii joululaului, tiistain laulan viel yhdes työkavereide kans jouluvirttä, ja sit  Vaakku alkaa rauhottuu oman joulun viettoon....
Toivotan Sinulle oikein hyvää joulua, rauhaa ja rakkautta. ♥



torstai 1. joulukuuta 2016

Parasta palautetta

Tääl lounasessaki Suomes sataa vihdoin lunta, tai ainaki jottai valkost ja märkää. Ajelin äske laulutunnilt kotii Turust ja vauhti piti ol hiljane ku loppumatkan mutkatiet oli jo lume peitos. Onneks ajoin hiljaa, ku ettee hypähti yks kaks yks kaunis peura. Katteltii vähä aikaa toisiimme ja sit mentii kumpiki omaa suuntaa. Siin liki oli mettäkone kaatamas puit, joten heiä kotirauha oli menny. Mul sit taas oli hyvä ja rauhalline olo, nautin talvisest maisemast ja kävin läpi laulutuntii.

Tänää jätin Mozarti, Merikanno ja Solveigi  kottii, ja mul oli mukan mun ihana, ihana Oopperan kummitus ja joululaulukirja. Vuos lähestyy loppuaan, ja nyt ku en pääse Ääniräätäleide joulukonserttii, ni ajattelin et tunnil vois silti jonku joulubiisin laulaa. Olin valinnu Carola Häggkvistin Himlen i min famn, eli suomeks Taivas sylissäni. Valitsin tän kappaleen vaiks ei Minnal  tuulikonet olekkaa. :) No, lauloin, ja sit tuli taas se pettyny olo, et voi rähmä, tää laulu kuullosti nii kauniilt ku kuulin sen jonkun laulavan radios, ja nyt ku mää lauloin ,ni ei se sit mul sovikkaa. Se on aika matala mul vaiks Minna nosti sitä kyl vähäse. Mut sit Minna anto mul nii hyvää palautet, ja  rohkasuu siihe ,et kyl mää selviin ääneni kans matalimmistaki lauluist ja ns. ei klassisist.
Töis laulan semmosel "työäänel", kun laulatan lapsia ja lapsiperheitä ryhmäs ja liikun ja leikin samal. Ääni täytyy ol vähä kovempi ja se tyyli on vaa iha erilaine. Annoin Minnal piene ääni näyttee mun "työäänest": Tahdissa neljä porsasta, nöf,nöf,nöf. Sit käyn laulutunnil ,mis laulan korkeelt ja kovaa sopraanona klassisii biisei tai musikaalei, ni sit ku laulanki tällasen kevyen musiikin biisin, ni tuntuu etten osaakaan. Mut Minna valoi muhun uskoo ja puhui mul nii kauniist mun äänest, et kotimatkal ku mietin viel hänen sanojaan ja rohkaisuaan, tuli vedet silmii...
Tunnil lauloin myös Oopperan kummituksest pari lauluu. Olen nyt "uutena" lauluna laulanu sielt Wishing you were somehow here again- biisiä. Aaaah sekin on niiii kaunis, mut taas paljo hankalampi ku siin mennää välil nii alas, ja se kuullostaa välil nii surulliselt. Parasta palautetta sain ,ku Minna sanos et häne iho meni iha kananlihal. Kiitos Minna, kuka vaa, mut ainaki tämmöne harrastelija saa nii älyttömäst itseluottamust ja uskoa ääneensä ku saa lauluopelt hyvää palautet! ♥

Puhuttii viel joululauluist, siit kui ne kaikki vanhat perinteiset laulut on kauniit ja kuuluu jouluun, mut mää etsin semmost omaa joululauluu. Minna anto mulle nuotit Erkki Melartinin Kristuslapsen kehtolauluun. Se kuuluu nuotin mukkaa laulaa Hyvin vienosti, ei liian hitaasti.   Vois olla mun oma joululaulu.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!