Parasta palautetta

Tääl lounasessaki Suomes sataa vihdoin lunta, tai ainaki jottai valkost ja märkää. Ajelin äske laulutunnilt kotii Turust ja vauhti piti ol hiljane ku loppumatkan mutkatiet oli jo lume peitos. Onneks ajoin hiljaa, ku ettee hypähti yks kaks yks kaunis peura. Katteltii vähä aikaa toisiimme ja sit mentii kumpiki omaa suuntaa. Siin liki oli mettäkone kaatamas puit, joten heiä kotirauha oli menny. Mul sit taas oli hyvä ja rauhalline olo, nautin talvisest maisemast ja kävin läpi laulutuntii.

Tänää jätin Mozarti, Merikanno ja Solveigi  kottii, ja mul oli mukan mun ihana, ihana Oopperan kummitus ja joululaulukirja. Vuos lähestyy loppuaan, ja nyt ku en pääse Ääniräätäleide joulukonserttii, ni ajattelin et tunnil vois silti jonku joulubiisin laulaa. Olin valinnu Carola Häggkvistin Himlen i min famn, eli suomeks Taivas sylissäni. Valitsin tän kappaleen vaiks ei Minnal  tuulikonet olekkaa. :) No, lauloin, ja sit tuli taas se pettyny olo, et voi rähmä, tää laulu kuullosti nii kauniilt ku kuulin sen jonkun laulavan radios, ja nyt ku mää lauloin ,ni ei se sit mul sovikkaa. Se on aika matala mul vaiks Minna nosti sitä kyl vähäse. Mut sit Minna anto mul nii hyvää palautet, ja  rohkasuu siihe ,et kyl mää selviin ääneni kans matalimmistaki lauluist ja ns. ei klassisist.
Töis laulan semmosel "työäänel", kun laulatan lapsia ja lapsiperheitä ryhmäs ja liikun ja leikin samal. Ääni täytyy ol vähä kovempi ja se tyyli on vaa iha erilaine. Annoin Minnal piene ääni näyttee mun "työäänest": Tahdissa neljä porsasta, nöf,nöf,nöf. Sit käyn laulutunnil ,mis laulan korkeelt ja kovaa sopraanona klassisii biisei tai musikaalei, ni sit ku laulanki tällasen kevyen musiikin biisin, ni tuntuu etten osaakaan. Mut Minna valoi muhun uskoo ja puhui mul nii kauniist mun äänest, et kotimatkal ku mietin viel hänen sanojaan ja rohkaisuaan, tuli vedet silmii...
Tunnil lauloin myös Oopperan kummituksest pari lauluu. Olen nyt "uutena" lauluna laulanu sielt Wishing you were somehow here again- biisiä. Aaaah sekin on niiii kaunis, mut taas paljo hankalampi ku siin mennää välil nii alas, ja se kuullostaa välil nii surulliselt. Parasta palautetta sain ,ku Minna sanos et häne iho meni iha kananlihal. Kiitos Minna, kuka vaa, mut ainaki tämmöne harrastelija saa nii älyttömäst itseluottamust ja uskoa ääneensä ku saa lauluopelt hyvää palautet! ♥

Puhuttii viel joululauluist, siit kui ne kaikki vanhat perinteiset laulut on kauniit ja kuuluu jouluun, mut mää etsin semmost omaa joululauluu. Minna anto mulle nuotit Erkki Melartinin Kristuslapsen kehtolauluun. Se kuuluu nuotin mukkaa laulaa Hyvin vienosti, ei liian hitaasti.   Vois olla mun oma joululaulu.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!