Laulamalla hyvää

Hot Dogs oli taas joulukeikal. Vois kai sanoo, et perinteisel. Tää oli sentäs jo kolmas joululaulu keikka. Hyvä ystäväni Elina mut sillo kolme vuot sit pestas Hot Dogs duoon, ja tänä vuon meil oli Pentuki mukan. Niin ku kuvast näkyy, söpö pentu, joka lauloi ja soitti rytmisoittimia meiän vähä vanhempie koirien kans. Toi Pentu on mulle oikeen rakas, ja tää häne innostus tulla meiän mukaa lähti jo viime joulun kun hän oli meit kuuntelelmas ja kysys et saako tul ens kerral mukaa. No totta kai saa! Pentu jakso laulaa yhtee menoo 2h 10 min! Eikä kuulemma illal ollu energiat yhtää kateis.

Täst ny joku voi sanoo,et menee mainostamise puolel, mut pakko täs o  kehuu ku Turu Länsikeskukse  Mustin ja Mirrin henkiklökunta on nii mukavii ja ottaa meiät ain heiä liikkee etee laulelee. Ja toine kiva on Länsikeskukse Prisman henkilökunta, ku he kans tykkää et me tullaa ja he laittaa omat musanauhat siks aikaa pois päält, ja kassat kestää ja kestää sen 4 tuntii mitä me hoilotetaa siin iha heiä työpisteitte lähel. :)
Nii, me siis laulettii 4 tuntii yhtee perää joululaului! Ain me Elinan kans päätetää, et lauletaa setti ja sit pidetää kunno tauko, vähä syödää ja jalotellaa, mut eikä mitä! Kun me ollaa lauluje makuu päästy, me vedetää iha putkee vaa koko aja.Vet kyl juodaa ja nyt syötii vähä omenaaki lauluje välis. Se on nii kiva ku ihmiset pysähtyy kuuntelee ja ku lapset kattelee ja osa laulaa mukan, ja jopa jokku uskaltaa tul siihe meiä vieree soittamaa rytmisoitint ja laulamaan. Näinki sitä saa iha perinteist live- laulamise intoo kasvamaa. Ku nykysi tuntuu et enemmänki kuunnellaa koneist musaa, eikä niinkää enää itte laulet. Meil oli akustisekitaran säestys, lisän omat rytmisoittimet, eikä meil ollu mitää mikrofonei.
Siin kauppakeskukse käytäväl ei kylmä pääs tulemaa, mut sen verra jokku ilmastoinnit puhaltaa ja se on sellane iso tila, ni neljän tunni kuluttuu oma ääni on jo aika kähee. Ylä-äänet onnistuu iha loppuu saakka, mut ala äänet ei enää neljä tunni jälkee kuulu.

Pääasias lauloimme perinteisii ns. ilosii joululaului. Sellasii, mihi lasten oli helppo osallistuu. Soihdut sammuu ehdittii 4 tunnis laulaa ainaki noin 17 kertaa. :) Sit molemmat kulkus laulut oli suosittui ja tietty Joulupuu on rakennettu, nii ja Lehmän joulu. Se on sit hauska ja herttane laulu. Ja kun Pentu oli lähteny kotiin syömään, lauloimme lisäks Lennonin Happy Xmas ( War is over)- ja Feliz Navidad- lauluja. Happy Xmas laulus mää laulan sitä taustalauluu, ja se menee siin nii korkeelt, et varmaa kuulus varaston perimmäisee nurkkaa saakka.

Tänä vuonna meil oli siin lauluje yheydes tarvikekeräys Espanjan Katukoirien vanhainkotiin. Me tiedetää, et
maailmas on paljon avuntarvitsijoit, ihmisii, eläimii, koskaan ei avuntarvitsijoiden joukko lopu, ja me tiedetää ,et kolme laulavaa koiraa ei maailmaa pelast, mut jos nyt edes yks vanha koira sais viettää vanhuude päivii vähä mukavammi, ni se riittää.  ♥ Toivoo ei saa menettää. Tosa jo Elinan kans vähä suunniteltii,et mitäs jos järjestettäis ens vuon oikee konsertti...

Keikan jälkee kurkku tuntus niinku vähä paksult, ja ääni oli kähee, mut menin kattoo leffateatterii balettii, joka kesti 1h50 min. Siel ku istuin hiljaa ja join pitki iltaa vet, ni ääni palautus normaaliks jo sama illa aikan. Laulutunneil käynnit on tehny tehtäväns, kurkku ja  äänihuulet kestää kovempaaki rasitust, ku tekniikkaa pidetää tunneil yllä. Tammikuu tunnit on jo almanakkaa merkitty.

Lähden täst koht omaa kotikirkkoo laulamaa Kauneimpii joululaului, tiistain laulan viel yhdes työkavereide kans jouluvirttä, ja sit  Vaakku alkaa rauhottuu oman joulun viettoon....
Toivotan Sinulle oikein hyvää joulua, rauhaa ja rakkautta. ♥

Parasta palautetta

Tääl lounasessaki Suomes sataa vihdoin lunta, tai ainaki jottai valkost ja märkää. Ajelin äske laulutunnilt kotii Turust ja vauhti piti ol hiljane ku loppumatkan mutkatiet oli jo lume peitos. Onneks ajoin hiljaa, ku ettee hypähti yks kaks yks kaunis peura. Katteltii vähä aikaa toisiimme ja sit mentii kumpiki omaa suuntaa. Siin liki oli mettäkone kaatamas puit, joten heiä kotirauha oli menny. Mul sit taas oli hyvä ja rauhalline olo, nautin talvisest maisemast ja kävin läpi laulutuntii.

Tänää jätin Mozarti, Merikanno ja Solveigi  kottii, ja mul oli mukan mun ihana, ihana Oopperan kummitus ja joululaulukirja. Vuos lähestyy loppuaan, ja nyt ku en pääse Ääniräätäleide joulukonserttii, ni ajattelin et tunnil vois silti jonku joulubiisin laulaa. Olin valinnu Carola Häggkvistin Himlen i min famn, eli suomeks Taivas sylissäni. Valitsin tän kappaleen vaiks ei Minnal  tuulikonet olekkaa. :) No, lauloin, ja sit tuli taas se pettyny olo, et voi rähmä, tää laulu kuullosti nii kauniilt ku kuulin sen jonkun laulavan radios, ja nyt ku mää lauloin ,ni ei se sit mul sovikkaa. Se on aika matala mul vaiks Minna nosti sitä kyl vähäse. Mut sit Minna anto mul nii hyvää palautet, ja  rohkasuu siihe ,et kyl mää selviin ääneni kans matalimmistaki lauluist ja ns. ei klassisist.
Töis laulan semmosel "työäänel", kun laulatan lapsia ja lapsiperheitä ryhmäs ja liikun ja leikin samal. Ääni täytyy ol vähä kovempi ja se tyyli on vaa iha erilaine. Annoin Minnal piene ääni näyttee mun "työäänest": Tahdissa neljä porsasta, nöf,nöf,nöf. Sit käyn laulutunnil ,mis laulan korkeelt ja kovaa sopraanona klassisii biisei tai musikaalei, ni sit ku laulanki tällasen kevyen musiikin biisin, ni tuntuu etten osaakaan. Mut Minna valoi muhun uskoo ja puhui mul nii kauniist mun äänest, et kotimatkal ku mietin viel hänen sanojaan ja rohkaisuaan, tuli vedet silmii...
Tunnil lauloin myös Oopperan kummituksest pari lauluu. Olen nyt "uutena" lauluna laulanu sielt Wishing you were somehow here again- biisiä. Aaaah sekin on niiii kaunis, mut taas paljo hankalampi ku siin mennää välil nii alas, ja se kuullostaa välil nii surulliselt. Parasta palautetta sain ,ku Minna sanos et häne iho meni iha kananlihal. Kiitos Minna, kuka vaa, mut ainaki tämmöne harrastelija saa nii älyttömäst itseluottamust ja uskoa ääneensä ku saa lauluopelt hyvää palautet! ♥

Puhuttii viel joululauluist, siit kui ne kaikki vanhat perinteiset laulut on kauniit ja kuuluu jouluun, mut mää etsin semmost omaa joululauluu. Minna anto mulle nuotit Erkki Melartinin Kristuslapsen kehtolauluun. Se kuuluu nuotin mukkaa laulaa Hyvin vienosti, ei liian hitaasti.   Vois olla mun oma joululaulu.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


 

Sininen virhe

Tää on nyt kiukkupuhe itselleni!
Enks mää ole sanonu ja tän kirjottanu, ja enks mää sen aiva hyvi tiedä et SUKLAA EI TEE HYVÄÄ KURKUL!!
Mulla oli eilen laulutunti, ja huomasin, et varsinki ylä-äänet oli välil käheitä, kurkku limottui laulun aikana. Varmasti oli myös iha tekniikka vikaa, mut jotenki vaan tuntus, et nyt ei hyvä kurkku. Ei silti mitään sairauden tunnet.
Ajelin sit kottii päin ja aloin jo vaipua ikämasennuksee... Mietin et tätä tää nyt sit on ,et ku olen äänityöläinen ja joudun nii paljon käyttää ääntä ja välil vähä "huonostikin", niin ei vaa enää täs iäs kestä ääni. Aloin miettii, et kai mun täytyy jättää Mozartti ja valikoida jotai iha toisenlaisii kappaleit, vai onks mun laulut nyt laulettu. Tiesin, et olin myös iha väsyny väsyny, koska oli sentäs jo torstai ehtoo ja viikko oli ollu täyn touhuu ja menoo. (Keski- ikäsel torstain tarttis ol jo perjantai.)
Minnal oli kyl hyvä pillimetoodi, mil sai äänihuulia rennoks. Pinkkipilli suuhu ja sil "tuuttailin" ääntä kurkust, ylös, alas. Oikeesti tehokas konsti, nii ja sen pillin ei siis tarvi olla pinkki, kuha nyt on mehupilli.
Torstai on muute semmone päivä tai iltapäivä Ääniräätäleil, et siel on samaa aikaa tunneil kaks sopraanoo. Me koitetaa laulaa toine toistamme suoho, kumpiki omas huonees, oman lauluopen kans. Ans kattoo koska ensmäiset lamput puttoo lattial ku me siel vedetää korkeelt ja kovaa.
No nii, mut siis yöllä heräsin ja muistin et eilen, just ennen laulutuntia SÖIN AINAKI 7 SINISTÄ KONVEHTIA!!! Ne kun on niiiiiii hyviä, enkä pysty niit vastustaa jos tarjotaa. Seli,seli, en siis yhtään ajatellu nokkaani pidemmäl! Mossotin suklaat ja lähdin tunnil.... Tunnin alus kyl tunnustin Minnal et en oo laulanu läksyjäni yhtään viikon aikan, mut mieleen ei tullu kertaakaa et oisin voinu kertoo myös sinisen hetkeni.
Mitä täst siis opin? No sen ainaki, et jos laulutunti on torstain, ni syön suklaat lauantain ja et käsveskas pitää ain ol pinkkipilli mukan, ja et ei mun sit iha viel tarvikkaa lopettaa laulamist, jos nyt ens lopetan suklaan syömisen (torstaisin).

Meskar Orikanto. - ??

Meskar Orikanto tarkottaa tietty Oskar Merikantoa laulutunnil, mis oppilas on hieman väsyny ja puhuu sekavasti, mut kun merimetso on venytetty ja veeviit laulettu, ni sit oppilas on taas iha kuosis ja seuraa opettajan silmien muotoo. Osaan meinaa Minnan silmist kattoo, et meniks hyvi. :)

Laitoin Mozartin kreivittären nyt vähäks aikaa pinon alimmaiseks, koska sitä ku laulaa tunnil, ni ei sit muut jaksakkaa. Kaunis kappale, mut pitää ol nii valppaan koko aja, ja joskus työpäivän jälkee en oo ihan valppaimmillaan. Mut mielestäni olen siin kyl edistyny, lauloin jo ilman nuottei edessäni, vaan sanat kädes. No, nyt päälimmäisen on Mozartin Laudatum Dominum. Heeeelppo. Jeah rait. Ei todellakaan. Kun sitä nuottii kattoo, ni ajattelee et voi miten ihanan helpon näköst, saa laulaa pitkää nuottii ja sanoi vähän ja.... Voi vesseli sitä Mozartia, ei päästä laulajaa helpol! Mut niin kaunis on taas tääkin biisi. Tää ois ollu mun ehdokas Ääniräätäleiden joulukonserttiin, mut tänä vuonna en pääse koko konserttiin, työ vie nyt ajan niin, etten pääse säestäjän kans harjottelemaan. Se on todella tärkeetä pitää hyvät yhteis treenit ennen konserttia. Aina hyvä valmistautuminen on kaiken a ja o. Pitää osata biisi, pitää osata sanat tai ainakin osata lukea niitä niin ettei koko aikaa tuijota paperiin, ja ois aina ihanaa kun sais harjotella esiintymispaikassa edes kerran. Ja säestäjät on kaikki erilaisia, ja varsinkaan jos et yhtään häntä tunne ,on yhteisharkoilla isompi merkitys. Mut Laudate Dominumia nyt opettelen ja toivon et joskus saisin laulaa sen.

Saan mää jouluna laulaa vaik en Ääniräätäleiden konserttiin pääsekään. Töissä laulan lasten kanssa ja Hot Dogs laulaa taas joululauluja marketin käytävällä ja kerää patjoja ja peittoja koiravanhuksille. Se on ollu aina superkivaa, vaiks äänel ei mikään helppo paikka. Mut kun käy laulutunneil, oppii koko ajan käyttämään ääntä paremmin , niin et kun joskus sitä "revittää" vähän rajummin, niin ääni kestää. Ei nyt tietty ihan millai tahans kannata huutaa tai rääkyä. Ja veden juominen on ain hyväks, plus vesipiippu ym. Olin yks päivä ilkeä lohikäärme, ja ilkeän lohikäärmeen äänikin oli ilkeä, mut selvisin siitä ihan hyvin. Lepuutin ääntä lopun päivää ja join vettä ja niin oli taas hyvä kurkku.

Minnan kans mietittii, et mikä kiva "pikku kappale" kulkis täs Mozartin mukana, joku suomalaine?  Hän löysi mulle Oskar Merikannon Metsäkyyhkyset. Se on nyt tosa pianon päällä ja koitan ens ite ottaa siit vähän selvää. Ei sekään nyt kyl mikää pikku kappale ole, mut kummisiki erilainen ku Laudate Dominum.
Äärettömän kaunis laulu.

Olen täsä lähiaikoin käyny Antti Tuiskun konsertis, Erja Lyytisen keikal, Bäckströms Brothersien Big Bangis ja Pyhäinpäivänä viel Mozartin Requiemia kuuntelemas. Taas huomasin, et läsnäolo lavalla on erityisen tärkeetä, et sydän, ajatukset on koko ajan mukan. Yleisö rakastaa heti takas. Suosittelen käymään erilaisis konserteis. Niist oppii paljon, puhumattakaa et saa kokea erilaisia elämyksiä. Mää esim. en oo mikää blues fani, mut mieheni tykkää bluesist kovin, ja kun hän ain suostuu tulee mun ehdottamii konsertteihi ym. ♥, ni kyl määki häne ehdotuksee nyt sit, ja täytyy sanoo, et Erjaa kun kuunteli, ni blues rules. Mikä ääni ja hieno äänen käyttö ja mikä kitaran soiton taito!


Kuuntelin yks päivä Les Miserableksen työmatkal autos. Ku asuu tarpeeks kaukan , ni yhdes päiväs saa kuunneltuu yhen musikaalin. Ai et siin on kauniit laului. Sillo ku Åbo Svenska Teatteri esitti sitä, kävin kattomas sen 5 kertaa! Kilpailee Oopperan Kummituksen kans mun suosiost.  Täytynee ehdottaa Minnal, et yks tunti onki semmone kertaustunti,et laulan kaikki musikkali/operetti/ooppera biisit mitkä osaan.....

Syksy syksympi syksyin

Syksy on kyl ihan parasta vuodenaikaa. Johtuuko mun syksytykkäys siit ku olen syksyl syntyny, en tie, mut kaunist on ja ihanaa tää hämäryys. Joku viisas on sanonu et Älä kiroa pimeyttä vaan sytytä kynttilä. Syksyl kaikki on nii selkeet, luonnos kaikki joko vaipuu talviunee, muuttaa etelää tai kuolee pois, muuttuu maaksi. Ja jos on joku aurinkopäivä, ni sehä on vaa bonusta. Ja enne kaikkee tätä harmaantumist on nii älyttömän värikäs aika. Kurjet saa kyl mut haikeeks, aina ku näen kurkiauran, syksyl tai kevääl, mulle tulee vesi silmii, ku se on jotenki nii vaikuttavaa, et ne porukal lentää tommosii matkoi.

Alotin noin 10 vuotiaana pianotunnit yksityisel opettajal. Hän oli jo vähän vanhempi rouva, ja niin ihana ja sulonen. Jossain vaihees opettelin Fur (saksalainen y) Elise kappalet, ja sit ku se oli ns. "valmis" , ni minä ja mun ystäväni Pirkko saimme sellaset punarintalinnut hänelt. Mul oli se monta vuotta koristeena, se oli nii ihana kannustinlahja. Kävin piano-open kotona tunneil, ja hänel oli sellane ihana pitsiliinakoti. Vein hänel kerran oma tekemäni syysrunon, ja hän teki siihen sävelen. Se on vaa harmi, et tää nuotti on mult hävinny elämäni muuttojen aikan, mut muistan kyl laulun :
" Lintu pieni liitelijä lennä kaukomaahan, lennä yli taivaan mua katsomaan. Tii, tii, tiiteli lii, tii, tii, tiiteli lii."



Muistelen, ja olen syksyinen, mul oli just synttäri... Synttäri ei enää ilahduta täs iäs samallailla ku se joskus ilahdutti, siis se ajatus,et on taas vuoden vanhempi, varsinki ku tuntuu et mun synttärit tulee kauhee usei. Lahjat toki on kivoi, ja kaikki kortit ja iloiset tervehdykset, mut onneks mun Jan antaa mul lahjoi pitkin vuat, ni mun ei tartte odottaa vaa synttäripäivään. :) Mun nää syksyiset synttärit ja viimekertane hautajaiskeikka pisti mut miettimää hautajaisia laulun kaut. Tein nyt tällast laululistaa mun suosikki hautajaislauluist. Olen tän ennenki sanonu, et mun mielest hautajaiset ei ole niinkää esiintymistailaisuus, vaan sitä toivoo, et laulu laulajan kaut välittäis omaisille ja muille surijoille lohtua ja toivoa. Musiikil on nii valtava voima, ja jos sävelet ja sanat mun sydämen kaut välittäis lohtua murheellisille. Täs mun lemppareit:
Mozart, Ave verum corpus. Ilmari Hannikainen, Matkamiehen virsi. Cesar Franck, Panis Angelicus, suomeks Leivästä enkelten. Armas Maasalo, Tuhansin kielin. Veikko Samuli, Mun sydämeni tänne jää.  Petri Laaksonen, Ota hänet vastaan. G.F.Händell, Lascia ch`io pianga.  Lauloin tämän oman isäni siunaustilaisuudessa. Se oli kova paikka. Olin sanonut äidilleni ja sisaruksillleni,että haluaisin laulaa isälle jäähyväisiksi tämän, mut jos ei onnistu, ni sit vaan jätän laulun kesken, mut sain lauletuks ja heti laulun jälkeen purskahdin itkuun. Mun isä kuoli sairauteen liian aikasin ja se oli meille äärettömän surullista. Nyt suru on vaihtunu ikävään, joka ei lähde koskaan pois. Valitsin tän kappaleen kauniin sävelen lisäks siks, et tää ei ollu suomeks. En olis suomenkielel pystyny laulamaan...

Nyt osa Suomen kirkoista soittaa kelloja kello 17 Syyrian sodanuhreille. Rauhallisilla kellojen soitolla me saadaan kaikki yhtyä samaan rauhan ajatukseen. Sytyteään kynttilä ja uskotaan, et joskus meil tääl kaikil on rauha elää . ♥

Säestäjä, Grieg, lohikäärme, piparitaikina...

 Säestäjä on tosi tärkee laulajal. Sitä toivoo, et ain löytyis säestäjän kans yhteine etukäteis harjotteluaika, mut sillo tällö on vaa tilanteit et aikataulut ei kohtaa ja etukäteen ei voida harjotel, säestäjä  kuuntelee sit  laulajaa ja seuraa tätä, tapahtu sit mitä tahansa. Viime aikoin olen ollu laulamas vähä siel sun tääl ,erilaisis tilaisuuksis ja täytyy sanoo,et mul on ollu hyvät säestäjät. Kun kuulee,et säestäjä soittaa varmasti ja kuuntelee hyvin laulun kulkuu, ni tulee ain varmempi olo. 
Ihanteellisint olis kyl, et sais  harjotel säestäjän kans, sit harjotel viel tulevas esiintymispaikas, et tulis kaikki paikat, akustiikat ym. tutuiks enne esityst. Vaan aina ei niin tapahdu, ja sillo on hyvä säestäjä kultaakin kalliimpi.


Tänää mää lauloin tunnil Griegiä , Solveigs songia, ja siin on kyl semmone säestys, et tarttee kunnol harjotel sen  mukaa laulamist ennen ku sen laulun esittää julkisest, jos koskaan esittää. Aivan ihana laulu. Kuuntelin sitä Karita Mattilan levyltä ja ihastuin, ja Minna haki heti nuotit esiin. Aikamoiset kuviot ja sit viel norjaks, heh, eka mun norjan kieline biisi.  Mut nyt vaan muistutan ittelleni,et kär- si- väl- li- syyt- tä. Mozartin kreivittären biisi alkaa jo vähä istua mun kehooni. Tänää tunni lopuks sanoin Minnal, et nyt laulan sen tunteel, meni sit  sytee tai savee, ja siit tuli nii mahtavat fiilarit. Iha oikeesti laulamine tekee hyvää nii sielul ku ruumiil! Olen sen ennenki sanonu ja sanon monesti viel uudellee.


Mun kurkkuni ja äänihuuleni saa kyl viiko aikan venyy vähä sin sun tän. Laulan lasten kans, välil hyppien ja pomppien, puhun pupuna nukketeatteri sermin takaa, laulan Griegiä ja Mozarttia, ja nyt viel harjottelen joka viikko lohikäärmeen osaa. :) Mut sen opin tänää, et ennen laulutuntii kannattais syödä jotai muut välipalaks ku raakaa piparitaikinaa...

Joku viisas on sanonu, et älä valita pimeyttä, sytytä kynttilä. Mää rakastan syksyy...

Notes on fire!

Ei mitään hätää! Tää on iha harkittu juttu ja positiivine nuottipalo.
Harjottelin koko viiko aja oikee tosissaa Mozartin Tiitukse lempeydest Servillan osaa, ja ei siitä tullu ei nii yhtää mitää. Lauloin pallon pääl ja seisten ja keskityin ja todella yritin , yritin, mut ei, se oli karseen kuulost! Ja epämiellyttävä laulaa.Turhauduin, suutuin ja niin edelleen. Meinasin jo viikol lämmittää tuvan näil nuoteil, mut aattelin ,et ens kyl vuodatan tuntemukset Minnal.
Ja tänää oli tunti. Ja tänää vuodatin koko tuskan mitä tää kappale mul nyt aiheuttaa. Mikä vikana? Vaiks kui yritän, ni ei, ei onnistu. Olenko tullu nyt vaa johonki sellaseen vaiheesee tän biisin kans, et nyt vaaditaan vaan tiukkaa harkkaa, vai onks tää vaan mulle nii vaikee, vai mitä mää nyt teen? Kappale ,joka on niin kaunis ,on nyt mulle aivan karsee kappale.
Minna lohdutti, et ei ole mulle liian vaikee, mut mul muuttunu ääni täs viimisen vuoden aikana, et tämä ei enää mun äänelle hyvä valinta. Tää on nuoren naisen osa, joten ihan selvästi toi kreivittären osa on mulle sopiva. :)

Minna osasi selittää mulle tämän niin hyvin, et usko omaan äänen palas, ja oli ihana kuulla ,et lauluääni on kehittyny ja nyt tarvitaan sellasia lauluja mitkä sopii tämän naisen ääneen. Kreivitären laulu ilman muuta, ja sit me otettiin siihe kylkee norjalaista laulua, Solveigin laulu, AIVAN IHANA LAULU!

Ja niin lensi nuotit saunan pesään, mut ei kiukus eikä itkus, vaan helpotukses, tää ei ole enää mun lauluni.

Tämmösetki hetket tulee vastaa täs lauluharrastukses. Harjottelu ja ikä molemmat  vaikuttaa äänen kehiykseen.
 Laulamine on luomua.

3 x Mozart

Sitä se sit ties ku luki sen Antti Vihisen Minä ja Mozart -kirjan, et nyt tää syksy on minä ja Mozart. Ei mulla kyl ole mitää sitä vastaa. Mozart oli kyl mieletön säveltäjä ja lahjakkuus. Nyt on laululäksynä siis Servilian laulua Tiituksen lempeydest, Figarosta kreivittären aaria, mist muute jopa Karita Mattila sanos, et vaikee aaria. Ja nyt viime tunnil löydettii Minnan kans Mozartilt viel semmone Laudate dominum. Kaikki kolme biisii vaatii ihan mieletönt keskittymist, hyvää tukee, hyvää hengityst, nii ja italian ja latinan kielien taitoo, mitä mul ei ole.  Niit kaikkii vaikei juttui ,miks mää käynki Minnan hyvis opeis oppimas. Eikä noi Mozartin biisit ole mitää helppoi amatööril. Nyt mul on sellane äänihuuli- teema meneillää, et jos vuos sit mul oli hengitys ressi, ni nyt on äänihuuli ressi. Ääni ei sais vuotaa. Ja olen taas siin tilas, et ymmärrän asian, mut miten saada käytännös toimimaa. Mut on tää mun luonne nii hätäne, et taas saan itelleni muistuttaa, et NYT mennää nii vaikeit biisei, et tarvitaa paljon K Ä R S I V Ä L L I S Y Y T T Ä , ja nää on todellakin haasteita mulle. Enkä sais tehdä luonnollisist asioist monimutkasii. Niiiiin paljo ajateltavaa ja muistettavaa kun ensimmäisen tavun laulaa ääneen. Mut on nää Mozartin sävellykset aivan ihania! 
Suosittelen kyl tota Antti Vihisen Mozart -kirjaa. Joku voi tykät huonoo hänen  välil aika voimakkaistaki mielipiteist ja "rumist sanoist", mut hän kyl tietää Mozartist paljon. Ja kun kirjottaa asiast mist tietää ja tykkää ,ni kyl siit hyvä kirja tulee, jos vaan aihe sattuu lukijaa kiinnostaa.

Olen jo ollu muutamal tunil tänä loppu kesänä/alku syksynä. Ja mul tuli täs yks kerta tunnil vii- rimakauhu. Se tarkottaa sitä, et kun alkaa laulaa äänenavauksen vii-ii-ii vee-ee-ee, vii-ii-ii.... ,ni otin liian "pehmeest" sen ekan veen. Kohtaan sen ekan veen vähän niinku korkeushyppääjä, joka meinaa hypät mut ei sit hyppääkkää. Meinaa,meinaa... Tää samaine ongelma on usei siin kohtaa ku pitäis alkaa laulamaan, ja tuleeki ekaan tavuun rimakauhu. Yks aamu autoa ajaessani avasin ääntäni, ja sit sain (sillä kertaa) hävitettyä rimakauhun ja viime tunnil menin reippaasti kohti veetä. Tunnil on turvallist ja helppoo kokeil. Olen nyt käyny jo muutaman vuoden Minnal,ja meil on kasvanu sellane hyvä opettaja- oppilas suhde. Minna tuntee mua jo ja näkkee naamast kun mul alkaa lauluitsetunto luhistuu. No jos ei nyt ihan luhistu, mut välil vaan on niinku alamais ja epäusko omaan osaamiseen lisääntyy. Keski- ikäsen naisen luhistumiset voi ol joskus dramaattisii ja nenäliinoi kuluu.

Kuntopallo on kyl ihan loistava istuin laulutunnil. Siin ku istuu ja pyörittää pehvaa, ni kaik sujuu paremmi. Kyl mun täytyy hommat nii isohelmane hame,et voin jossai esiintymises laulaa pallon pääl nii et helma peittää pallon. Nyt siirsin omanki pianotuolin syrjään ja otin pallon nuottie etee.

Kun ei viel valmis kreivitär laulo viime tunnil, nuotist, mis korkeit, korkeit sävelii, ni Minna sanos et "ole taivaallinen klarinetti". Sitä kohti.... :)

Mereltä Savolinnan kautta tunnille!

Nyt on Vaakun akut ladattu! Että tää meiä Suomi on kaunis maa. En ihmettele yhtää sitä miten luonto on antanu ja antaa vaikutteit säveltäjille. Ja kaikil taiteilijoil. Elokuu on viel kesäkuukausi, mut on täs semmost  jäähyväiste tuntuu. Kottaraiset parveilee jo, meiä pihan yli lensi pieni kurkiporukka huutaen ja työt alkaa huome. :) Mul kyl nii kiva työ, et sitä en valit et työt alkaa, mut koht saan taas kaivaa esiin ne mun lunssan karkotus aineet. Ja koht on taas ääniki kovemmas rasitukses päivittäin. Nyt olen ollu nii hiljane ihmine.... Voi ol ,et läheiset on täst asiast kyl erimieltä.
Yhtään en ole laulanu "läksyjäni" , en ole lukenu italialaisii sanoi, eli mittää en ole tehny laulamise hyväks. Niihä siin ain käy ku loma on, tai ainaki mulla. Olen kyl sen verra laulanu, et merel ku ei ollu juur yhtää tuulta, ampiaisetki ohitti meiät, ni sillo lauloin täysil I am sailing!

 Syksy on ehkä mun lemppari vuodenaika, tai oikeestaa iloitsen siit, et meil on eri vuodenajat, on vaihtelevaa ja ain joka vuodenajas omat hyvät puolens, ja tietysti myös omat ärsyttävät puolensa. Talvi on nyt kaikkist huolestuttavin vuodenaika ainaki tääl lounaises Suomes, mut lunta tai ei, toivon et Ääniräätäleil olis taas joulukonsertti, mihin vois ittes taas ilmottaa ja kärsii jännityksest.
Minnan kans on jo sovittu syyskauden tunnit, ja torstain pitäis alottaa, mikä tosi kiva. Kiva nähdä Minnaa ja kiva alottaa reenit. Nyt on into taas nii korkeel. Olin Savonlinnas ja kuulin ja näin, vaiks huonosti,ku oli jonku pää edes, La Bohemen! Sen esitti italialaine Teatro Regio Torino. Ai että! Mitä sanois, muut kun et aivan ihanaa lauluu. Miminä lauloi Erika Grimaldi ja Musettana Kelebogile Besong. Se oli kyllä niin ihanaa korville, kaikkien laulut. Oma paikkani ei vaan ollu niin hyvä, etten nähnyt kunnol juur mitää, harmittaa, mutta kun ne on nii ääres kalliit ne paremmat liput... Ulkona pressun takan tuuli hurjasti ja vettä satoi, mut se sopis tunnelmaan, kun ei lavallakaa ollu mikkää kesäiset linnunlaulu tuunelmat. Harmi, et Savonlinna on kaukan, ja harmi ,et se on niin kallist. Kyl siel kävis mielellään kuuntelmas vaiks mitä, mut ei "tavis" pysty. No mut nyt olin ja siit iloitsen.

Aina ei lauluhetket ole iloisia, olen taas menossa hautajaisiin laulamaan. Laulan siellä Leivästä enkelten. Sitä toivoo, että laulun sanat antaisi edes vähän lohtua sureville....

Täst se sit taas lähtee... Vaakku avaa nokkans ja lähtee tunnille laulamaa!

Sibelius, Mattila, Mozart

Kesäl yleens on aikaa ja pirteyt lukee kirjoi enempi ku talvisaikaa. Mul ois täs muutama lukuvinkki jokka jotenki liittyy musiikkiin.
Sibeliuksest kannattaa lukee erilaisii kirjoi, ni hänest ja hänen musiikistaan saa ain vaa monipuolisemma kuvan. Itse luin just Sakari Ylivuoren Sibeliuksen lampaanviulun. Siinä on tarinoita Sibeliuksen sävelten takaa. Sitten tietysti Erik T. Tawaststjernan Sibelius. Siinä kunnon opus. Jean Sibeliuksen vahva tuki oli hänen vaimonsa Aino, ja hänestä Jenni Kirves on kirjoittanut ihana kirjan Ihmeellinen olento, suosittelen ♥.

Löysin Sammakko kirjakaupan ale-laatikost kivan kirjan, Suurten tunteiden talo. Se on Juhani Koiviston kirjoittama kirja Suomen Kansallisoopperasta. Kuvien kera kerrottu mielenkiintoisist ihmisist Suomen oopperassa. Äitiniki kehui tän kirjan. Kaikenlaista mahtuu vanhan "talon" historiaan ja hienoo, et meil yhä on Kansallis ooppera!

Toine oopperakirja on Pirjo ja Markku von Hertzenin kirjoittama opaskirja Oopperaan! Jos on ite menos  ekaa kertaa kattoo jotai oopperaa, ni täst kirjast voi lukee esim. juonen. Se helpottaa oopperan seuraamist ku vähä tietää monimutkasist juonenkäänteist. Niit juonii voi lukee vaikkei meniskää oopperaa. Sit siin on muutenki hauskal taval kerrottu kaikkee oopperast ja oopperaan menemisest.  Tänä kesän nään Savonlinnas La Bohemen.... Juoni luettu.

Eilen sain luettuu loppuun Raila Kinnusen kirjoittaman kirjan Karita Mattilasta, Korkealta ja kovaa. SUOSITTELEN oikeen isoil kirjaimil! Vaiks ei olekkaa ammattilaine, ni kirjast saa hyviä neuvoi. Ja oli ihana lukee,et suuri staraki miettii : " Miksen saa tätä ääntä kurkustani ulos tänään, vaikka se eilen onnistui? Miksei tämä suju, vaikka minulla on ihan hyvä olla?" Ja oikeen alleviivasin seuraavan lausee: " Vaikean asian oppiminen vaatii aikaa ja puurtamista - ja jos siinä onnistuu, se tuntuu paremmalta kuin mikään muu. Opin, että tee ja ole rohkea." Ja kirjasta saa lukee, ettei staraksikaa tulla ihan noin vaa, eikä starana pysytä ihan noin vaa. Hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

Mattila luettu, seuraavaks Mozart. Antti Vihinen on kirjoittanu kirjan Minä ja Mozart. Paksu, pullea kirja. Se on nyt mun lomalukemiseni. Vaiks vast olen ihan kirjan alkusivul, ni nyt kyl tuli tunne, et tarttis päst Salzburgiin...

Viel metsässäki lauletaa sydämen kyllyydest...

Laulaakko vai eikö laulaa...? Kas siinäpä...

Nyt alko laulutuntie kesäloma, ja koht alkaa töittenki kesäloma. Vaiks vuosi onki vast koht puoles välis, ni tavallaa tää on vuode loppu. Syksyl alkaa kaikki uudet lukuvuodet, kouluis ynnä muis, ja munki työ on sellane, et elokuus toivotan kolleegoilleni hyvää uut vuot, ni siks tää aika tuntuu semmoselt jonku lopult. Niin ku esimerkiks nyt tän laulamisen.

Lauluvuosi on ollu mielenkiintone ja kiva. Toi mielenkiintone varmaa tarkottaa niit flunssii ja epätoivon hetkii, mitä pitkin vuot ain välil tulee. Mut kivaa oli ihan takuulla Laurin musikaalikonsertti, mihin sain osallistuu. Jännää, antoisaa ja lopuks oli nii hyvä mieli. Ja ne kaikki etukäteis paineet ja ressit, neki kuuluus pakettii, ja niist selvittii.  Sit oli viel toi operettikappale, mun haastavin kappale ikinä. Sen esittämisest on kulunu viel sen verra lyhyt aika, et kipuilen itteni kans niist asioist mist en itte ittessäni tykänny. Olen viel itseruoskinta vaihees. Mut iloitsen siit ,et Minna on ohjannu mua pikku hiljaa tällasii haastavimpii lauluihi.

Vuos on pitkä aika, mut sit se toisaalt ei oo pitkä aika. Tuntuu, et just ja just ehtii pari kappalet vuodes opetel. Jos käy noin kerra viikos tunnil, miinus sit kaik lunssa viikot tai jokku viikot ku ei töitte tai muun takia pääs tunnil, ni ei tuntei nii mahdottomast ole. Sit joka laulutunnil, ja vähän kotonki, yrittää opetel kappalet, sit oppii sen  ja menee sen sit esittää yleisön etee..... Ja siin se sit oliki. Minnan kans juteltii siit, et ku on vaa se yks esiintyminen, ja sit nuotit plakkarii. Jos vois esittää useamman kerran ,ni sais siihe varmuut, ja sit oppis käsittelee omii fiiliksii, ku huomais,et joskus se laulu menee tosi hyvin, joskus vähä takkusest, millo mitenki. Pitäis muistaa, et tää laulaminen  on todella elävää musiikkii. Esitän töis nukketeatteria. Siin ku lähdetää esittää uutta näytelmää, ni eka esitys tulee ihan "ulkomuistist". Sit pikku hiljaa,esitys kerrallaan se "siirtyy selkärankaan". Sit siihen saa rentout, siihen uskaltaa heittäytyy, siit nauttii. Tää laulhomma ois iha samanlaist. Eka esitys on iha jännityspuikkoilua, mut sit ku sais uudestaa ja uudestaa laulaa sitä kappalet, ni siihe sais rentoude, ja nauttis sen esittämisest. Mukku me ollaa amatöörei, tää on meiä harrastus, näin se kuuluu men. Joskus se kyl jopa vähä turhauttaa mielt.

Olen kyl vuode aikan oppinu paljo. Enkä varmaa edes itte kaikkee huomaakkaa mitä on tullu opituks. Mut hengittämine sujuu jo paremmi, luonnollisemmi. Sit olen jo vähä saanu kii siit, mitä mun pitäis tehdä ettei ääni vuotais. Se oppimisprosessi jäi kyl viel keske. Sit luotan itteeni enempi, luotan esimerkiks et pääsen kyl korkeisii sävelii, ku , nii, siis just LUOTAN itteeni. Sen ku viel oppisin muistaa, et vuode aikan myös fiilikset ja tunnetilat menee välil ylös alas, etten olis ittelleni nii ankara. Mut se pitää muistaa, ettei koska o valmis ja täydelline laulaja, ain on jotai oppimist ja kehittämist. Lauluopes on se(ki) hyvä asia, et hän kuulee mun äänen, hän kuulee mitä osaan, mikä on vahvuuteni, mikä heikkouteni. Hän osaa neuvoo mua ja ehdottaa sellasii kappalei, et niis on haastet, mut ettei ne oo liia vaikeit, et selviin niist kyl, ku vaan harjottelen ja kuuntelen ohjeit. Olen enneki sanonu, et lauluope on ku koutsi.

Kai sitä näin " vuode lopus" miettii myös sitä, et jatkanko syksyl lauluharrastust? Sitä miettii ja punnitsee, löytyykö intoa, motivaatiota, aikaa... Juttelin tänää ystäväni kans täst mun lauluharrastuksest , ja hän sanoi  viisaasti, et mieti jos et laulais, ni mist sitte saisit samanlaise hyvänolon tunteen...?  Niimpä! Taidan nyt sit men kirjottaa ton kreivittären sanat muistilappuun....   

Hyvää Kesää!

After KevätKonsertti

 Lakka harjattu hiuksist ja mekko tuulettuu ulkon, ja olo on vähä ku toi mekko, tyhjä. Tai semmone outo. Aika jännää tää tunteitte vuoristorata, tai jos mun miehelt kysytää, ni hän ei varmaa sano,et jännää... :) Onneks on vierel ihmine joka jaksaa kestää.

Lauloin siis Ääniräätäleiden kevätkonsertis eilen ( 20.5.16 ) operetist Lepakko Nauruaarian. Tää oli mun eka julkine esiintymine tällasen mulle haastavan kappaleen kans. Eka operetti aariani ikinä. Ja ku koton tai tunnil lauloin OSASIN ne sanat. Mut sit, päivää kaks ennen, tuli aivan mieletön ressi,et nyt ei sanat vaan tuu muistist. Kenrikses jo sen huomasin, et jännitys hävittää ne pääst. Ku piti laulaa Mein Herr , ni lauloin Ein Mann... ja sit alko men sönköks. Tää oli myös mun eka saksankileline julkine esiintymine, eka säkeistö saksaks, toka suomeks, ja kertsi saksaks. No päätin sit ,et saan pitää sanat esil, otan nuottitelineen siihe hollil, ja otinki. Se anto mul kyl varmuut, ku tiesin ,et nyt ei senat mee sakasi.

No ny ku on näit älypuhelimii mil voi videoida, ja meiänki perhees ny toisel on tällane älyfooni, ni Jan videoitti mun esiintymise. Katottii aamul se, ja voi kauhia et on kauheet kattoo omaa kuvaansa videolt. Kattelin sormie välist.  Huomasin meinaa jo eile illal sit myöhemmi,et en oikee "muistanu" mittää siit omast esiintymisest. Sen verra sisäine piiskuri huus,et luritukset ois voinu men paremmi, mut muute ei oikee ollu käsityst, et mite mää sen laulun esitin....? Ja siin se sit videolt näki. Opiks otan: 1. Liikaa katoin sanoi, kyl ois parempi ku oisin osannu ne, ni oisin voinu enempi kattoo yleisöö. 2. Mul oli eka kertaa toi hiano hame mikä tos kuvas on, ni pääl, no olis voinu vähä harjotel jonku "koreografian" sen kans ,ettei olis ku tönkkösuolattu silakka. 3. Lurituksen osaan kyl paremminki.  Tämmöttös sitä ruotii itteensä. Älä ny vaa oo tyytyväine itteens. Sitä ku antaa omasta ittestänsä, ni kaipaa tietty iha kauheesti kehui. Jan kyl onneks tietää sen.

Olen siis tuntenu jännityst, sit heti laulun jälkee tunsin helpotust, ja tyytyväisyyt,et selvisin siit ihan hienosti, sit koin ihanan yleisön joka eli mukana ♥, ja sit illal myöhemmi koton alko "masennus" iskee, ja nyt ku katoin videon, ni olen jo taas kriittisel tuulel. Et kaikkee mahtuu tunneskaalaan.  Huh huh.

Vaan niin taas sisuksist pieni laulaja nostaa päätään, ja aloin tos äsken kattoo jo seuraavan biisin nuottei. Minna ehdotti mul seuraavaka ite Mozarttia. Haastei pitää olla! :)

Se o ihanaa, ku laulustudio järjestää tällasii esiintymis mahdollisuuksia. Jos haluaa, voi ottaa ittelleen haasteen ja mennä pois mukavuusalueelta, ja laulaa yleisön edes. Täytyy kyl sanoo,et meil on aina näis konserteis ollu ihana ja turvalline yleisö. Ei oo pelkoo et kukaan huutais "Ei jatkoon!" :) Ja meil esiintyjil on jotenki semmone sanaton yhteistuki, ku kaikki tietää,et kaikkii jännittää. Ja joittenki kans me ain siel äänee ihmetellää,et miks, oi miks me taas ollaa täs samas jännitystilantees. Kai se on sit se hyvän mielen tunne ku laulun on esittäny ja yleisö antaa suosiota. Ja yleisö on se tärkein, koska eihä sit ois esiintymistäkää, jos ei olis yleisöö. Kiitos kaikil ku eilen olitte taas meit kannustamas. Joskus tuntuu,et oisko helpompi vatsal jos harrastais postimerkkie keräilyy.

Mut oli mul eile kyl hiano kampaus, made by pikku sisko, ja asu! Kyl jokase naise tarttis joskus saada pukeutuu iltapukuu ja pitkii hanskoihi, iha o kuningatar olo.

Nii o iso ja kukkane sykerö!

" Ha ha ha ha....."

Jokase operettidiivan takan on lauluope! Kiitos Minna. Kohti uusia haasteita....

Nauran koko kuukauden

Kauhee kriisi iski!! 

Jotenki viel lilluin edellisen konsertin hyvis jälkimainingeis, ja ajattelin, et nyt sit täs pikku hiljaa alan keskittyy Ääniräätäleiden kevätkonserttii, ni APUA, eihä täs ole ku vajaa kuukausi siihen! Huh, huh.

No ei muuta ku hihat ylös ja reenaamaa! Tai suu auki ja laulamaa!

Mulla oli hyvä ja antoisa laulutunti tänään(kin), ja lähdin pois innostunein mielin ja vahvas uskos, et kyl tää kappale täst valmistuu. Minna sai mut taas miettimään mun sisintä. Nyt en siis tarkota mitää sielullisii ja mieleen liittyvii asioit, vaan ihan noita äänihuulia. Se kun on niinku tavallaan ihan selvää mitä Minna mulle sanoo ja neuvoo, mut sit kuitenki on jotenki vaikeeta saada sisäistettyä sitä asiaa. Tuol ne ohjeet ja neuvot nyt muhii mun aivokopas, ja toivottavasti ,jossai vaihees taas tulee sellane välähdys, ahaa elämys.

Minna kehui, et välil mul oli ihan hyvä kirkas ääni, ei puristetta, ei painetta ,ei vuotoa, mut mää sanoin, et aika kirkumist. Melkei vois tunkee korvii jotai tulppaa. :) Opettelen nyt Straussin Lepakko operetist Adelen Nauruaariaa, ja voi pojat, tai voi tytöt, siin sit luritella ja käydää korkeel. Hauska laulu, ja hauska laulaa, mut ei mikää helppo meikäläisel. Into on pääl ja nyt vaa sit pitää reenata ja reenata. Mitä mää ite viime blogis kirjotin niit tosi viisai ohjei.... ei muuta ku lue itte vaa ja noudata niit ohjeit, sanon ittelleni.

Eli nyt elän taas sitä aikaa, et opettelen sanoi, herään yöl korvamatoon ja lurittelen pianol sävelkulkui. Ikinä en ole operetti säveliä laulellu, mut ehkä nyt on sen aika. Sanoin kyl Minnal, et hän sanoo sit iha rehellisesti olenko valmis tän kans konserttiin , vai jätänkö kevätkonsertin tänä kevään väliin?

Tänää on siis 21.4... ja Ääniräätäleiden kevätkonsertti on 20.5.  Glup.

Joskus nuoren laitoin koulukirjan tyynyn al ennen koetta. Laittaisko nyt Adelen nuotit sin...?

I DID IT !

 Jännittääää.....


Ei se siihe yskää jääny! Kolme päivää enne konserttii kurkku tuli kipeeks ja sit alko nuha! Ja nii oli tämä laulaja sekä vihane et surulline ja iha valmis heittämää rukkaset naulaa ja nuottivihot nuotioo. Aikamoisel tunnevyöryl mentii viime päivät, ja ei se tunnevyöry siihe loppunu, sillä MEIÄ LAULUT MENI NIIIII HYVIN !!!! :) Oikeesti voi tapahtuu nii,et ku tuntee onnistuneensa, ni jalat vähä irtoo maast ja tuntuu niinku leijailis. Mun isäni opetti meil lapsil, et ain kun on joku jännä asia elämäs edes, ni toistaa itelleen I do it! I do it! ... Ja sit ku kokee sen onnistumisen ilon ,ni huudetaa I DID IT!! Toivottavasti isäni tuol pilven reunalla kuuli, kun sain konsertti- iltana huutaa itselleni: I DID IT!

Meil oli hyvä yhteishenki. Mentii ajois kappelil ja Sanna veti hyvät äänen avaukset. Tuukan säestyksel viel vähä reenattii, mut sit päätettii, et nyt vaa rennol fiiliksel ja kohti hyvää lauluiltaa. Mut vaiks yrittää rennosti olla, ni ei se jännitys mihinkä katoa. Se on mielenkiintone asia toi jännittäminen. Jokaisel tulee tietty ihan omat "oireet", mut itselläni menee kädet ihan kylmäks, pulssi alkaa nousta ja hengitys ei ole iha tasast. Sit alkaa miettii laulunsanoi, ja on semmose hermostunee olone. Ja jossain vaihees alkaa suu kuivuu. Nyt kun mulla oli tätä lunssaa, niin söin pastillei, ruiskutin hunajaa kitaan, join vettä, ja olin ihan varma ,et kesken laulun alkaa yskittää tms. Mut sain pidettyä yskät yskimäti ja laulut meni ihan hyvin!
Minna laitto mulle tsemppiviestin ennen konserttii, ja hän sanoi, et yleisö on meidän puolella. Ja niin tosiaan oli! Se oli mahtava tunne, kun aistin sen ,että yleisö ihan oikeesti haluaa kulla meitä ja he sydämestä osoittaa suosiotaan ja kannustaa meitä! Se oli ihanaa! Kiitos ihana yleisö! Ja iso kiitos mun omille ♥.

Mul on nyt 10 kohdan ohjelma miten kannattaa valmistautua konserttiin:

1. Opettele mahdollisimman nopeesti sanat, ni pääset keskittymään sävelmään ja tulkintaan.
2. Harjottele, tunnilla ja kotona.
3. Pidä huolta terveydestä, nuku riittävästi ja syö hyvin, ja varo basilleja.
Älä tee niinku minä, et saan joka kerta ennen esiintymistä jonku lunssapöpön. Johtuukoha jännittämisestä?
4. Harjottele. Se oikeesti kannattaa.
5. Mieti esiintymisasu, sellanen, et olet siinä oma ittes ja sulla on hyvä olla siinä.
6. Harjottele. Mitä enempi reenaa, sen tutummaks kappale tulee ja alat luottaa ittees.
7. Hae lauluopelta vahvistusta omalle tekemiselles.
 Kiitos Minna. Sain sulta kannustavia sanoja ja itseluottamusta. Ja mikä ihaninta, olit konsertti- iltana yleisössä. ♥  Jahka täält leijailen taas alas ja arkeen, ni on kiva yhdes analysoida laulut.
8. Harjottele, vaiks korvamato huutaa jo yötä päivää, mut sit ne sanatki taitaa olla siel jossai muistis.
9. Muista venytellä ja rentoutua, ja ottaa raitist ilmaa. Jos et metsään pääse, ni mene ainaki kävelylle. Metsäs mieli rauhottuu parhaite.
10. Harjottele viel vähä... :)
Nii, ja yks ekstra vinkki viel: Älä syö suklaat.

Emmää nyt sit polttanu nuottei, päinvastoi, annoin Tuukalle jo seuraavat nuotit. Kohti Ääniräätäleiden kevätkonserttia!

Mun Jan vois alkaa kirjottaa blogii, millast on elää ihmise kans joka valmistautuu konserttiin... :)

Vaakun lankalauantain miettei

Tää o nii tätä!

Tietty, ku koko talve o saanu ol terveen ,ni nyt, ku musikaalikonsertti lähestyy, mul on yskä! Nyt on kaik poppakonstit käytös, ja ääntä koitettu säästää niimpal ku äänityöläine sitä voi säästää.
Ei auta itku eikä hammaste kiristys. On se jo vähä parempi, ja konserttiin on viel aikaa, mut nyt eletäänki treeniaikaa. Korkeenpaikan leirei ei oo, mut säestäjän kans pitäis muutaman päivän pääst reenat. No mitä täs valitus auttaa. Vesipiippua puhallan ja luneraa imeskelen. Arg.

Viimekertane laulutunti anto mul varmuut. Äänihuulii "tutkittii" ,ja se on kyl hyvä niit oikee miettii ja eriksee keskittyy niihi, se oikeesti auttaa äänen tuottamises.
 Aika paljo täs laulamises tarvitaa rohkeut. Siis sellast rohkeut, et uskot omaa äänees ja laulat ns. "täysil" vaa. Sille ei sit voi mittää jos kuulija ei äänest tykkää. Mut ei kai kukkaa voi tykät mun äänest jos en ite tykkää siit. Vai?
Koutsi eli Minna anto mul hyvii ohjeit musikaalilauluihin. Koitan pitää ne mieles, ni eiköhön ne musikaalibiisit suju hyvi. Duettoi en oo montaa kertaa esittäny. Niit on kyl kiva esittää, mut vaatii taas ihan omanlaist esittämist, ku pitää kuunnella toista ja silti keskittyä omaan tulkintaa. Ans kattoo kui meiä Laurin kans käy.
Täsä on nyt viel vähä harjotteluuaikaa jäljel.... Jahka tää yskä menis pois,pois,pois...


Operetti on yhdenlaine taitolaji

Olin kuuntelemas ja kattomas Straussin operettia Wieniläisverta. Siit on paljon aikaa ku olen operettia nähnyt. Ja mun ennako-odotukset siihen on ,et se on kepeetä, ilosta, glamuuria, ehkä tanssiakin, pukuloistoa ja lavastusloistoa. Operetti(kin) vaatii tilaa ja siihen pitää satsata täysillä, muuten siitä voi tulla keskinkertainen laulullinen esitys... Aika ankarasti sanottu. Mut niin se vaan on, yleisö odottaa glamuuria ja sellasta vauhdikasta menoa, lavalla tilaa mennä ja mekastaa.
Täytyy kyl sanoo.,et laulajal operetti ei oo helppo nakki. Aikamoine energia tarvitaa, ja samal ku laulaa pitää usei tanssii, heiluu, hyppii, juosta pakoon.... Mut operetti on ihanaa viihdet yleisölle, siis jos se tehdään kunnol ja siihe satsataa. Opereteis on samanlaisi rakkaussotkui ku oopperois, mut harvoi operetis kukkaa kuolee. Ooppera ja operetti on iha eri jutut, niit ei pidä vertailla, kumpaaki tarvitaa, ja kumpaakin pitää tehdä tosissaa ja täysil, ei siit mist aita on matalin. Yleisö kyl sit palkitsee.
Ihanaa, ku on erilaist musiikkia, erilaisii äänii, erilaisii laului. Musiikki tekee hyvää sielul, joko itse laulae,soittae tai toista kuunnelle.

   
     Harrastelija -laulajan onni on löytää nuottivihon välist lauluopen kannustusviesti. :)

Laulava keski- ikäinen ei sammaloidu

Nauru ja laulu pidentää ikää

Katoin eile illal Elastisen uutta tv ohjelmaa, mis hän teki musiikkia Lauri Tähkän kans. Mulle ainaki tuli sellane olo, et heil oli iha oikeesti hyvät fiilikset musiikin paris. Olen varmaa jotain samaa kokenu laulutunneil, musiikin voiman, sen, miten se antaa energiaa ja hyvää mieltä. Laulamine on terveellistä. Jos nauru pidentää ikää, ni iha varmasti myös laulamine.
No mul oli tänää vähä sellaset "elastis" tunnelmat Ääniräätäleil, ku me Sannan ja Laurin kans reenattii musikaali duettoi. Sanna herätteli meiä ääniä ja sit laulettii. Se oli sellast lepposaa, rentoo, ei liika yrittämist, just sellast ku olis ihanaa, et olis lavallaki. Sanna ja Lauri on nuorii ja nättei, mut ei tämmöne keski- ikäne tuntenu heiän seuras itteens yhtää liia vanhaks. Lauri sano nii nätisti mulle sillo, kun hän pyys mua konserttiinsa laulamaa, et ikä on vaa numero. Niihä se pitää ajatellakki, kaike ikäsil on oikeus lauluun, jos vaa ite nii haluaa, ja tietty paljo muuhunki tekemisee. Ja keski- ikäne voi ain ajatel, et mun äänes kuuluu elämänkokemus, ja se ei oo huono asia. On aika ihanaa, et esim. saman laulun sanoi voi tulkita eritaval, riippue siit mikä on oma elämänkokemus.


Hyvä reeni, parempi mieli

Kun ajoin kotiin reeneist, Jan sanos heti, et tais mennä hyvin , ku nii hymyilen. Hän osaa tulkita mun ilmeistä, miten on laulut menny. Ja olin hänen kans aiemmi jutellu siit,et miten on joskus vaikee uskoo omaan osaamisee, miten epävarmus voi iskeä, ja se tuo sellast turhaa jännityst äänee. Mut meil oli hyvä henki Ääniräätäleil, ku vaan nyt keksisin sen , miten voisin siirtää sen hyvän hengen itteeni ja ite konsertti- iltaan. Reenien päätteeks puhuttiin myös konsertin tärkeimmäst asiast.... mitä puetaa päälle. :) Kyl musikaali kappaleit pitää esittää juhlakuteis.


♥ Tervetuloa 

musikaalien ystävät.kuuntelemaan meitä perjantaina 8.4. klo 19.00 Turun Ekumeeniseen Taidekappeliin.


 

Väsymyksest virkeytee

- " Moi! Ihana tul tunnil, mut nyt mää en kyl pysty laulamaa noit musikaali laului. Mää söin kasvishernesoppaa lounaaks, ja sit mul on ollu koko päivän nukketeatteria, ja sit mää viimises esityspaikas sain ihanaa leppäkerttukakkua! Mun vatsa on ihan täys, ja mun ääni on ihan väsyny ja sit mun sokerit meni pohjii, mua väsyttää."



Minnal oli uusia alkuvenytys liikkeit. Hengitin ja venutin. Sit ku alko hauislihas kiristää, otettii keppi käyttöön. Siis ei sil mua lyöty, vaan sillä venuttelin selkälihat auki.

Ja tietty Minna halus, et mää ens päristelen. Mää sen niin arvasin! Mää olin iha vetelä, surkeet päristelyt.

Minna kysys, et mitä mää haluun sit laulaa, ku heti kättelys olin luetellu, mitä EN tänään laula. Ei hätää, mul on reppu täys nuottei. Ja kyl nyt yht Kummitus kappalettaki mennää, mut ei niit kaikkist "korkeempii". Mut tääl olis Linnunpojan lauluu, Blåsibbania, All I ask of youta. Olin jo iha täpinöis.
- "No mut jos ens avattais vähän ääntä." Mitä!? Ai mää luuli, kun sää kysyit ,et mitä mää halusin tänään laulaa, ni me sit skipataa noi avaukset ja hypätää suoraa lauluihin.... No ei.

Kunnon äänenavaukset. Ja pikku hiljaa katos väsymys, sekä kropast et äänest. Kyl kannattaa opee uskoo.

Ja sit LAULETAAN! Ekaks Linnunpojan laulu. Se on ihana, söpö pieni laulu. Linnunpoika ens alkaa viserrel, mut sit se jo lopuks oikee livertää. Hyvä pikkilaulu näitten "isojen " laulujen väliin.
Sit eka kerran tunnilla All I ask of you laulua. Kyl se vaan nii on, et kunnol ku avaa äänen, ni helppoa se sit on.
" Appelsiinit kainaloon ja omena suuhun!" Se on kyl hyvä ohje, ja se, et välil "puristaa appelsiinii kainalos". Ylä -äänet menee iha leikiten. Christine senior alkoi päästä vauhtiin.

Jos vähä Lepakkoo viel lopputunnist..? Okei. Ja se meni heti paremmi, ku annoin vaan mennä, enkä himmannu! Mut kyl siin viel hommaa on....mahtaaks olla 20.5. valmiina?

Laulutunti, energian ja ilon antaja....jälleen kerra. Ja kun pääsin kottii, mul oliki sit jo taas nälkä.

Laulutunti rules!

Ihanaa! Mahtava tunti! Niin mukavaa, ettei sanotuksi saa- aa...! Joten sanon sen kuvin.



                                        Ens venutteluu ja syvähengityst.

                                                Sit päristelyy. Huom. vaan yks jalka maas.

                                   


                                       Viiii-iiii, vaaa-aaaa, viii-iii, vaaa-aaaa....

                                       Koutsi ♥

                                    " Once upon another time..."

                                     " We love , we live, we give what we can give..."

 Moderato, rit., a tempo, ten., poco allarg., poco rall., a little broader, colla voce. :) Tämänpäivän ohjeit.


Vaiks tos toi sydänkoru on heilahtanu nurinperi, ni oikee sydän oli iha oikeen päin ja pomppi ilosest. Tunnin lauloin  "kovaa ja korkeelt", sain ihan älyttömästi energiaa. Laulutunnil itsetunto kohenee ja ryhti paranee. Ja jos osaa laulusanat ulkoo, ni pystyy paljo paremmi keskittyy tekniikkaa, tulkintaa ym. Mää kyl suosittelen laulamist kaikil, tekee hyvää koko kehol! Voi mite hyvä olo ja mieli.

Laulumieli tuuliajol

Kääk!

 Vuosi on alkanu pöpösest. Sekä lauluope Minnal et minul o koko alkuvuode ollu jottai pöpöi, etten ole ollu viel yhdelläkää laulutunnil.... Kääk. Mun laulumieli on ny tuuliajol. Se tarkottaa sitä, et huomaan,et tartten koutsii. Lauluopen idea on siin, et saa opetust teknisee puolee, mut yht tärkee, ellei joskus jopa tärkeempi asia on henkine valmennus, uskon lujittamine, et osaa laulaa.
Vuode alku menii nii,etten avannu nuottei ollenkaa, odotin vaa, et kyl täst koht pääsee tunnil, ja sit mää harjottelen. Nyt olen avannu nuotit ja nyt olen alkanu laulaa ja nyt olen alkanu opettelee sanoi ulkoo, ku huomasin ,et Laurin musikaali konsertti lähestyy ja lähestyy. Lauri on pyytäny mua mukaa sin laulamaan, ja SE ON JO HUHTIKUUS! Tammikuu meni jo, ja mitä vanhemmaks olen tullu ,sen nopeemmi mun kuukaudet menee.... toine kääk.
Mul on opeteltavan kaks duettoo ja yks yksinveto. No se yksinveto on "vanha" biisi, mut duetot uusii. Ja kyllähä mää opin sanat ja sävelet ilma opeeki, mut se tuki ja kannustus.. Yks yö heräsin suden aikaa ja rupesin miettii biisie yläsävelii, ja olin iha varma,et ei, ne ei onnistu, en enää pääse nii korkeel, en varmaa,ei tu mittää.Ja sit ku iskee epävarmuus, ni se ottaa vahvan ottee, ja ainaki ku se iskee aamuyöl. Se ei oo oikee aikaa millekkää ajatuksel.


T- ryhmä

Nyt on kettuvihkoo kirjotettu sanat, sit autos o paperi, mihi kirjotin oikee isoil kirjaimil sanat, et ku ajelen ja laulelen, ja jos tulee sanamuistitukos, ni liikennevalois seisoes voi ain vilkast mite laulu jatkuu. Koska se o tosi ärsyttävää, ku laulaa just esmes autos, ja yhtäkkii ei muist mite laulu jatkuu, ja sit täytyy ajaa kotii asti ja kattoo,et mite se oikee meni, mut näi ku on lappui laukuis, autos, yöpöydäl, ni ain voi tarkistaa ja pääsee jouhevast etiäpäi. Sit mul on semmone kirjainmuistisääntö, et esim ku pitää muistaa sanat  to turn the page, ni muistan sen, ku aattelen et sit tulee teeryhmä, To Turn The. Joo, nää on ihan mun omii outoi muistisääntöi, mut mitäs siit vaiks outoi, koska mul ne auttaa.


Viel / enää kaks kuukaut

Tänää on helmikuun 7 päivä, ja Laurin musikaalikonsertti on huhtikuun 8. Kaks kuukaut aikaa. Kyl se riittää, ku pitää laulumielen vakaan ja uskoo itteensä, ja jos ja kun tulee heikko hetki, ni onneks o laulopeen nii hyvät suhteet,et hänee voi ottaa yhteyt, ja pyytää vahvistust. Tää on nii taas tätä, et ku mult kysytää,e ttulenko jonnekki esiintyy, ni lupaan innol ja haluun esiintyy, mut sit tähä prosessii kuuluu tää, et mitä hulluu mää oon menny lupaamaa. Mun rakas aviomieheni saa seurat tätä mun valmisteluaikaa, joka on yht vuoristorataa, ja hän täs sanoki, et mul ei varmaa tuu vanhuksen mittää muistisairaut, ku koko ajan rääkkään muistiini ja opettelen sanoi. Toivottavast täst olis semmonenki hyöty. Mut se o totine tosi, et läheisen ja lauluopen tuki ja kannustus on tosi tärkeet. Mää olen onnekas.


Mainos

Musikaali konsertti on siis 8.4., ja paikkana on Turun Ekumeeninen Taidekappeli. Konsertti alkaa kello 19.00. Tervetuloa kaikki musikaalisävelien ystävät Turkuun, Hirvensaloon. Mää menen nyt harjottelee.