Ei mitään hätää! Tää on iha harkittu juttu ja positiivine nuottipalo.
Harjottelin koko viiko aja oikee tosissaa Mozartin Tiitukse lempeydest Servillan osaa, ja ei siitä tullu ei nii yhtää mitää. Lauloin pallon pääl ja seisten ja keskityin ja todella yritin , yritin, mut ei, se oli karseen kuulost! Ja epämiellyttävä laulaa.Turhauduin, suutuin ja niin edelleen. Meinasin jo viikol lämmittää tuvan näil nuoteil, mut aattelin ,et ens kyl vuodatan tuntemukset Minnal.
Ja tänää oli tunti. Ja tänää vuodatin koko tuskan mitä tää kappale mul nyt aiheuttaa. Mikä vikana? Vaiks kui yritän, ni ei, ei onnistu. Olenko tullu nyt vaa johonki sellaseen vaiheesee tän biisin kans, et nyt vaaditaan vaan tiukkaa harkkaa, vai onks tää vaan mulle nii vaikee, vai mitä mää nyt teen? Kappale ,joka on niin kaunis ,on nyt mulle aivan karsee kappale.
Minna lohdutti, et ei ole mulle liian vaikee, mut mul muuttunu ääni täs viimisen vuoden aikana, et tämä ei enää mun äänelle hyvä valinta. Tää on nuoren naisen osa, joten ihan selvästi toi kreivittären osa on mulle sopiva. :)
Minna osasi selittää mulle tämän niin hyvin, et usko omaan äänen palas, ja oli ihana kuulla ,et lauluääni on kehittyny ja nyt tarvitaan sellasia lauluja mitkä sopii tämän naisen ääneen. Kreivitären laulu ilman muuta, ja sit me otettiin siihe kylkee norjalaista laulua, Solveigin laulu, AIVAN IHANA LAULU!
Ja niin lensi nuotit saunan pesään, mut ei kiukus eikä itkus, vaan helpotukses, tää ei ole enää mun lauluni.
Tämmösetki hetket tulee vastaa täs lauluharrastukses. Harjottelu ja ikä molemmat vaikuttaa äänen kehiykseen.
Laulamine on luomua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti