3 x Mozart

Sitä se sit ties ku luki sen Antti Vihisen Minä ja Mozart -kirjan, et nyt tää syksy on minä ja Mozart. Ei mulla kyl ole mitää sitä vastaa. Mozart oli kyl mieletön säveltäjä ja lahjakkuus. Nyt on laululäksynä siis Servilian laulua Tiituksen lempeydest, Figarosta kreivittären aaria, mist muute jopa Karita Mattila sanos, et vaikee aaria. Ja nyt viime tunnil löydettii Minnan kans Mozartilt viel semmone Laudate dominum. Kaikki kolme biisii vaatii ihan mieletönt keskittymist, hyvää tukee, hyvää hengityst, nii ja italian ja latinan kielien taitoo, mitä mul ei ole.  Niit kaikkii vaikei juttui ,miks mää käynki Minnan hyvis opeis oppimas. Eikä noi Mozartin biisit ole mitää helppoi amatööril. Nyt mul on sellane äänihuuli- teema meneillää, et jos vuos sit mul oli hengitys ressi, ni nyt on äänihuuli ressi. Ääni ei sais vuotaa. Ja olen taas siin tilas, et ymmärrän asian, mut miten saada käytännös toimimaa. Mut on tää mun luonne nii hätäne, et taas saan itelleni muistuttaa, et NYT mennää nii vaikeit biisei, et tarvitaa paljon K Ä R S I V Ä L L I S Y Y T T Ä , ja nää on todellakin haasteita mulle. Enkä sais tehdä luonnollisist asioist monimutkasii. Niiiiin paljo ajateltavaa ja muistettavaa kun ensimmäisen tavun laulaa ääneen. Mut on nää Mozartin sävellykset aivan ihania! 
Suosittelen kyl tota Antti Vihisen Mozart -kirjaa. Joku voi tykät huonoo hänen  välil aika voimakkaistaki mielipiteist ja "rumist sanoist", mut hän kyl tietää Mozartist paljon. Ja kun kirjottaa asiast mist tietää ja tykkää ,ni kyl siit hyvä kirja tulee, jos vaan aihe sattuu lukijaa kiinnostaa.

Olen jo ollu muutamal tunil tänä loppu kesänä/alku syksynä. Ja mul tuli täs yks kerta tunnil vii- rimakauhu. Se tarkottaa sitä, et kun alkaa laulaa äänenavauksen vii-ii-ii vee-ee-ee, vii-ii-ii.... ,ni otin liian "pehmeest" sen ekan veen. Kohtaan sen ekan veen vähän niinku korkeushyppääjä, joka meinaa hypät mut ei sit hyppääkkää. Meinaa,meinaa... Tää samaine ongelma on usei siin kohtaa ku pitäis alkaa laulamaan, ja tuleeki ekaan tavuun rimakauhu. Yks aamu autoa ajaessani avasin ääntäni, ja sit sain (sillä kertaa) hävitettyä rimakauhun ja viime tunnil menin reippaasti kohti veetä. Tunnil on turvallist ja helppoo kokeil. Olen nyt käyny jo muutaman vuoden Minnal,ja meil on kasvanu sellane hyvä opettaja- oppilas suhde. Minna tuntee mua jo ja näkkee naamast kun mul alkaa lauluitsetunto luhistuu. No jos ei nyt ihan luhistu, mut välil vaan on niinku alamais ja epäusko omaan osaamiseen lisääntyy. Keski- ikäsen naisen luhistumiset voi ol joskus dramaattisii ja nenäliinoi kuluu.

Kuntopallo on kyl ihan loistava istuin laulutunnil. Siin ku istuu ja pyörittää pehvaa, ni kaik sujuu paremmi. Kyl mun täytyy hommat nii isohelmane hame,et voin jossai esiintymises laulaa pallon pääl nii et helma peittää pallon. Nyt siirsin omanki pianotuolin syrjään ja otin pallon nuottie etee.

Kun ei viel valmis kreivitär laulo viime tunnil, nuotist, mis korkeit, korkeit sävelii, ni Minna sanos et "ole taivaallinen klarinetti". Sitä kohti.... :)