Omena ja veto!

Pitkäst aikaa mulla oli laulutunti, ihanaa! Ja niin mahtava jälkifiilis siitä, ku opettaja sanoo lopuks, et lauloin ku Karita Mattila!! :) :)
Ääniräätäleiden joulukonsertti lähestyy, ja nyt on jo melkei ressin puolel sanojen opettelu. Tänää viilattii joululauluja. Nyt kun olen jo "loppupuolel" harjottelussa, nii silloin sitä alkaa miettiä sanojen painotusta, esittämistä. Tämän päivän ongelma oli se, että kun laulan lausetta, niin puoles välis sitä lausetta sävel muuttuu niin, ett kuullostaa kuin esittäisin kysymyksen, vaiks siin ei ole kysymystä....? Sillo Minna sano,että laita vähä "draamaa" siihe, ni avot, jopas näkymättömät kysymysmerkit hävis, mun sisäinen karitamattila pääsi irti. Tän laulun laulan ruotsinkielel, ja mulle, joka olen lukenu sata vuotta sit koulus ruotsia, on tää vaikee kieli tulkita.

Sibeliusta tietenkin

Minun tarkotus olis laulaa joulukonsertis kaksi Sibeliuksen joululaulua, Jouluvirsi suomenkielel, ja Joulu saapuu portin luo ruotsinkielel. Nyt on kettuvihko kovas käytös, aina ku on hetkikin pient odotusaikaa ja tai muute vaa luppoaikaa, ni opettelen sanoja. Mullahan on se kettuvihko mihin olen kirjoittanut opeteltavat laulun sanat.lue aikaisempi blogi nii tiedät. Nyt täytyy vaan myös muistaa harjotella pianon avul, et osaa laulaa säestyksen kans. Jouluvirres mun pitäis alkaa nelosen kohdal. Ja 10 tahdin kohdas mun vuoro alottaa yykaakoonelJÄ kohdal. Ja Joulusaapuu portin luo laulussa on muutama tauko ku täytyis muistaa eikä hätiköidä eteenpäin. Nii, ja sen laulun alku, kääk,yks sävel pianosta, laske neljään, hengitä siinä jo, ja lähtee. Sibeliuksen joululaulut(kin) on kauniita lauluja, mut ei ne mitään tosta vaan lauluja ole. Niissä on tutkimista ja harjottelemista.

Omena


Kun istuin odotustilassa ennen tunnin alkua ja kuuntelin Minnan ääntä kun hän piti tuntia,ni mietin miten hän sen tekee,et saa äänen syntymään noin helposti ja kauniisti. Me tehdään harjotuksia ja koitan sisäistää ,et miten tuol kurkus ja muual kaiken pitäis olla ja mennä. Sanoin Minnal , et haluaisin kokee sellasen valaistumisen, et jotenki yhtäkkiä mulle välähtäis et näin vaa. Alotimme tunnin äänenavauksil, ja Minna anto ohjeeks omena ja veto. Ja must tuntu, et jotenki lähti kulkee paremmin. Ainaki oli helppo laulaa laata ja liitä. koitin sit siirtää omena ja veto systeemii Sibeliuksiin, ja osittain pystyinki, mut heti se on haasteellisempaa, kun on enempi sanoi ku vaan laa ja lii, ja sit kaikki tauot, laskemiset ym. Mut tuli kyl hyvä fiilis, onnistumisen kokemus.
Nyt vaan laulan, laulan ja laulan. Eiköhän ne sanat jää pikkuhiljaa päähän, tai sit annan ittelleni periks ja pidän  sanat edes. Mut mikä vielä tärkeempää..... Mitä mää laitan joulukonserttin päälle?

Kotikutone Prima Donna

Taa daa daa daa dadaa taa daa dadaa... Toi on Oopperan kummituksen alkusävel, joka on ny koko yön soinu mun päässäni! Ei haittaa toi korvamato! Näin ja kuulin eilen Suomen version Oopperan kummituksest, ja se ei ollu ihankivakasipual, vaan ihan kymppi. Kummitus on mun  lemppari musikaali, niinku must tuntuu, ku ihmisii kuuntelee, et aika monen muunki. Eikä ihme, Lloyd Webber on kyl keksiny nuoteil hyvän järjestyksen. Ja eile Kansallis Oopperan laval ne sävelet meni iha sielun sopukoihi saakka.


Kummitus bongari

Jos kert voi bongata lintui, salamoi, tornaadoi, ni miksei myös Kummituksii. Itse olen nyt bongannu Lontoon, Tallinan ja nyt siis Suomen kummituksen. Sanon Suomen, koska kerran se talo on Suomen Kansallisooppera, ni minust se o meidä kaikkie, vaikkei asukkaa Helsingis. Ja kyllähä tekijöistäki iso osa tulee muualt.  No joka tapaukses nämä olen nähny ja kuullu, ja mieli tekis nähdä vaik kuinka mont kertaa ja vaik misä mais. Sen sävelis ja sanois on vaa jotain ,mikä kolahtaa minuu.


Think of me

Olen itse opetellu Christinen Think of me- soolo laulua, ja pari kertaa esittänyt sen julkisesti, oumaigaadkujännitti. Christine on nuori, kaunis nainen, joka on vasta aikuistumas, ja minä ku laulan sitä, olen hänen vastakohta nainen. Eli pitää unohtaa se, mitä olen nähny ja kuullu ,ja tehdä siit oma tulkinta, aikuisen naisen tulkinta. Mut nyt , eilisen esityksen jälkeen kolahti oikee vaa kovin Christinen Wishing you were somehow here again- laulu. Aah, ei voinu mittää, kyynelet tirisi silmist. Sävel on kaunis, ja eilinen Christine, Sofie Asplund, lauloi sen kyllä todella ,todella kauniisti. Itse olen menettänyt oman isäni liian aikaisin, ni senkin takia tää laulu mua koskettaa paljon... mut kyll toi Lloyd Webber on ihanan sävelen siihe luonu. Mut nyt mul on oma Oopperan kummituksen nuottivihko! Kiitos Minnal et olen saanu tähä asti lainat hänen kyseist vihkoo, mut ain olen toivonu,et sen jostain bongaisin. Ja mää kun en ole yhtään nettiostaja, ni nytpä Ooppera talol oli myynnis nuotit. Voi miten viisast ja ihanaa! Koehyräilin jo takasintulo matkal nuottei läpi.

Kummitus 

Vaiks joka ikine esiintyjä, laulajat, tanssijat ym. on tosi, tosi tärkeit esitykses, ni mulle itselle merkkaa enite  täs Oopperan kummitukses itse kummitus. Hänen rooli on haastava, ääni pitää riittää vaiks mimmosee. Ja vaiks lauletaa mikkien kaut, ni ei se yhtää helpommaks tee, kyl täytyy iha täysil keskittyy ja osata laulut. Ville Rusanen oli eilisen kummitus, ja hän saa multa kyl täydet pisteet. Sain istua eilen nii edes, et näin heidän kaikkien ilmeet tosi hyvin, ja kummitus teki kyllä säväyksen. Huh, toisaalta oli pelottava mies, mut kyl hän taas sai mun myötätuntoniki. Olivat kaikki uskottavia rooleissaan.

Mahtavaa, vois sanoo

täst Suomen Oopperan kummituksest. Minust oli todella hyvin käytetty hyväks lavan koko, sen syvyys ja korkeus. Musiikki on nii mahtavaa välil, ni lavastus sopis just nii tosi tosi hyvin siihe. Olen ihmine, jolle visuaaline puoli merkkaa  paljon, ja nautin eilisestä näystä. Huomaan ,et viljelen nyt tosi paljon tosi- sanaa, mut en keksi ny muutakaa kuvaamaa mun tykkäämistäni, ku en kyl tähä kohtaa osaa sanoo nykysuomeks, et sikahyvä. Ja se, et mukana oli myös oopperan kuoro, teki musiikki elämyksest viel mahtavamman. Hyvä kuoro! Ja kaikki tanssijat ja kaikki kaikki mahtus laval ja se oli nii täydelline, oikee Opera Populaire. Hyvä Suomi, olen nii ylpee täst! Nii, ja se viel teki Suomen kummituksest mun mielest paremman ku Tallinnan, koska meil laulettii englanniks. Anteeks vaa, mut mun mielest tähä sopii englanti, ja laulajat  oli viel treenattu lausumaa hyvi.


Voi kumpa... 

Siel ku istuin penkil kyyneleet silmis ja haltioituneen näkemästäni ja kuulemastani, ni iski semmone pieni suru, et voi ku määki olisin pienen, nuoren saanu sellasen rohkeuden ,et olisin uskaltanu men vaa heti laulutunneil ja koettanu siit saada ammattii. Emmää sano sitä kateudeks, koska kateudes on ain pieni negatiivine vire, vaa iha semmone iso voihkaisu,et voi kumpa... Olis niii ihanaa olla lavalla,  asut päällä ihanie lavastuste keskel ja esittää yleisöl ihanaa musiikkii. Tää nyt ammattilaisten korvis kuullostaa varmaa tosi naivilt, mut tää on penkis istujan haave, sellase, kene parasta enne - päiväys on jo menny. Siks on nii ihana mennä kuuntelmaa ja katselee erilaisii esityksii, ja eläytyy siihe kaikkee. Eikä ne todellakaa tartte ol ain tällasii isoi juttui, vaa nautinnon ja hengen ravintoo saa ihan oman kaupungin erilaisit esityksist. Kehotanki kaikkii seuraamaa oman paikkakuntans kulttuuri tarjontaa, siel on helmiä!


Vaakkuki saa laulaa

Jälleen kerra sain omaan laulamiseen vaan intoo, ku näin ammattilaisten laulavan. Joo, joo, ei tule must enää ammattilaist, mut ei se estä mua laulamast! Ja nyt ku käyn tuol Ääniräätäleil, ni he antaa ain välil mahdollisuude kokeilla esiintymist, jos ja kun siihe piinaa haluu ittse laittaa. Ja nyt mul on uus nuottikirja! Mikäs täs on ollessa ja lauleskellassa. 
Ja ens viikonloppun tunnelmast toisee, Mamma mia! Kyl musiikki o ihanaa!