Syksy syksympi syksyin

Syksy on kyl ihan parasta vuodenaikaa. Johtuuko mun syksytykkäys siit ku olen syksyl syntyny, en tie, mut kaunist on ja ihanaa tää hämäryys. Joku viisas on sanonu et Älä kiroa pimeyttä vaan sytytä kynttilä. Syksyl kaikki on nii selkeet, luonnos kaikki joko vaipuu talviunee, muuttaa etelää tai kuolee pois, muuttuu maaksi. Ja jos on joku aurinkopäivä, ni sehä on vaa bonusta. Ja enne kaikkee tätä harmaantumist on nii älyttömän värikäs aika. Kurjet saa kyl mut haikeeks, aina ku näen kurkiauran, syksyl tai kevääl, mulle tulee vesi silmii, ku se on jotenki nii vaikuttavaa, et ne porukal lentää tommosii matkoi.

Alotin noin 10 vuotiaana pianotunnit yksityisel opettajal. Hän oli jo vähän vanhempi rouva, ja niin ihana ja sulonen. Jossain vaihees opettelin Fur (saksalainen y) Elise kappalet, ja sit ku se oli ns. "valmis" , ni minä ja mun ystäväni Pirkko saimme sellaset punarintalinnut hänelt. Mul oli se monta vuotta koristeena, se oli nii ihana kannustinlahja. Kävin piano-open kotona tunneil, ja hänel oli sellane ihana pitsiliinakoti. Vein hänel kerran oma tekemäni syysrunon, ja hän teki siihen sävelen. Se on vaa harmi, et tää nuotti on mult hävinny elämäni muuttojen aikan, mut muistan kyl laulun :
" Lintu pieni liitelijä lennä kaukomaahan, lennä yli taivaan mua katsomaan. Tii, tii, tiiteli lii, tii, tii, tiiteli lii."



Muistelen, ja olen syksyinen, mul oli just synttäri... Synttäri ei enää ilahduta täs iäs samallailla ku se joskus ilahdutti, siis se ajatus,et on taas vuoden vanhempi, varsinki ku tuntuu et mun synttärit tulee kauhee usei. Lahjat toki on kivoi, ja kaikki kortit ja iloiset tervehdykset, mut onneks mun Jan antaa mul lahjoi pitkin vuat, ni mun ei tartte odottaa vaa synttäripäivään. :) Mun nää syksyiset synttärit ja viimekertane hautajaiskeikka pisti mut miettimää hautajaisia laulun kaut. Tein nyt tällast laululistaa mun suosikki hautajaislauluist. Olen tän ennenki sanonu, et mun mielest hautajaiset ei ole niinkää esiintymistailaisuus, vaan sitä toivoo, et laulu laulajan kaut välittäis omaisille ja muille surijoille lohtua ja toivoa. Musiikil on nii valtava voima, ja jos sävelet ja sanat mun sydämen kaut välittäis lohtua murheellisille. Täs mun lemppareit:
Mozart, Ave verum corpus. Ilmari Hannikainen, Matkamiehen virsi. Cesar Franck, Panis Angelicus, suomeks Leivästä enkelten. Armas Maasalo, Tuhansin kielin. Veikko Samuli, Mun sydämeni tänne jää.  Petri Laaksonen, Ota hänet vastaan. G.F.Händell, Lascia ch`io pianga.  Lauloin tämän oman isäni siunaustilaisuudessa. Se oli kova paikka. Olin sanonut äidilleni ja sisaruksillleni,että haluaisin laulaa isälle jäähyväisiksi tämän, mut jos ei onnistu, ni sit vaan jätän laulun kesken, mut sain lauletuks ja heti laulun jälkeen purskahdin itkuun. Mun isä kuoli sairauteen liian aikasin ja se oli meille äärettömän surullista. Nyt suru on vaihtunu ikävään, joka ei lähde koskaan pois. Valitsin tän kappaleen kauniin sävelen lisäks siks, et tää ei ollu suomeks. En olis suomenkielel pystyny laulamaan...

Nyt osa Suomen kirkoista soittaa kelloja kello 17 Syyrian sodanuhreille. Rauhallisilla kellojen soitolla me saadaan kaikki yhtyä samaan rauhan ajatukseen. Sytyteään kynttilä ja uskotaan, et joskus meil tääl kaikil on rauha elää . ♥

Säestäjä, Grieg, lohikäärme, piparitaikina...

 Säestäjä on tosi tärkee laulajal. Sitä toivoo, et ain löytyis säestäjän kans yhteine etukäteis harjotteluaika, mut sillo tällö on vaa tilanteit et aikataulut ei kohtaa ja etukäteen ei voida harjotel, säestäjä  kuuntelee sit  laulajaa ja seuraa tätä, tapahtu sit mitä tahansa. Viime aikoin olen ollu laulamas vähä siel sun tääl ,erilaisis tilaisuuksis ja täytyy sanoo,et mul on ollu hyvät säestäjät. Kun kuulee,et säestäjä soittaa varmasti ja kuuntelee hyvin laulun kulkuu, ni tulee ain varmempi olo. 
Ihanteellisint olis kyl, et sais  harjotel säestäjän kans, sit harjotel viel tulevas esiintymispaikas, et tulis kaikki paikat, akustiikat ym. tutuiks enne esityst. Vaan aina ei niin tapahdu, ja sillo on hyvä säestäjä kultaakin kalliimpi.


Tänää mää lauloin tunnil Griegiä , Solveigs songia, ja siin on kyl semmone säestys, et tarttee kunnol harjotel sen  mukaa laulamist ennen ku sen laulun esittää julkisest, jos koskaan esittää. Aivan ihana laulu. Kuuntelin sitä Karita Mattilan levyltä ja ihastuin, ja Minna haki heti nuotit esiin. Aikamoiset kuviot ja sit viel norjaks, heh, eka mun norjan kieline biisi.  Mut nyt vaan muistutan ittelleni,et kär- si- väl- li- syyt- tä. Mozartin kreivittären biisi alkaa jo vähä istua mun kehooni. Tänää tunni lopuks sanoin Minnal, et nyt laulan sen tunteel, meni sit  sytee tai savee, ja siit tuli nii mahtavat fiilarit. Iha oikeesti laulamine tekee hyvää nii sielul ku ruumiil! Olen sen ennenki sanonu ja sanon monesti viel uudellee.


Mun kurkkuni ja äänihuuleni saa kyl viiko aikan venyy vähä sin sun tän. Laulan lasten kans, välil hyppien ja pomppien, puhun pupuna nukketeatteri sermin takaa, laulan Griegiä ja Mozarttia, ja nyt viel harjottelen joka viikko lohikäärmeen osaa. :) Mut sen opin tänää, et ennen laulutuntii kannattais syödä jotai muut välipalaks ku raakaa piparitaikinaa...

Joku viisas on sanonu, et älä valita pimeyttä, sytytä kynttilä. Mää rakastan syksyy...