Sininen virhe

Tää on nyt kiukkupuhe itselleni!
Enks mää ole sanonu ja tän kirjottanu, ja enks mää sen aiva hyvi tiedä et SUKLAA EI TEE HYVÄÄ KURKUL!!
Mulla oli eilen laulutunti, ja huomasin, et varsinki ylä-äänet oli välil käheitä, kurkku limottui laulun aikana. Varmasti oli myös iha tekniikka vikaa, mut jotenki vaan tuntus, et nyt ei hyvä kurkku. Ei silti mitään sairauden tunnet.
Ajelin sit kottii päin ja aloin jo vaipua ikämasennuksee... Mietin et tätä tää nyt sit on ,et ku olen äänityöläinen ja joudun nii paljon käyttää ääntä ja välil vähä "huonostikin", niin ei vaa enää täs iäs kestä ääni. Aloin miettii, et kai mun täytyy jättää Mozartti ja valikoida jotai iha toisenlaisii kappaleit, vai onks mun laulut nyt laulettu. Tiesin, et olin myös iha väsyny väsyny, koska oli sentäs jo torstai ehtoo ja viikko oli ollu täyn touhuu ja menoo. (Keski- ikäsel torstain tarttis ol jo perjantai.)
Minnal oli kyl hyvä pillimetoodi, mil sai äänihuulia rennoks. Pinkkipilli suuhu ja sil "tuuttailin" ääntä kurkust, ylös, alas. Oikeesti tehokas konsti, nii ja sen pillin ei siis tarvi olla pinkki, kuha nyt on mehupilli.
Torstai on muute semmone päivä tai iltapäivä Ääniräätäleil, et siel on samaa aikaa tunneil kaks sopraanoo. Me koitetaa laulaa toine toistamme suoho, kumpiki omas huonees, oman lauluopen kans. Ans kattoo koska ensmäiset lamput puttoo lattial ku me siel vedetää korkeelt ja kovaa.
No nii, mut siis yöllä heräsin ja muistin et eilen, just ennen laulutuntia SÖIN AINAKI 7 SINISTÄ KONVEHTIA!!! Ne kun on niiiiiii hyviä, enkä pysty niit vastustaa jos tarjotaa. Seli,seli, en siis yhtään ajatellu nokkaani pidemmäl! Mossotin suklaat ja lähdin tunnil.... Tunnin alus kyl tunnustin Minnal et en oo laulanu läksyjäni yhtään viikon aikan, mut mieleen ei tullu kertaakaa et oisin voinu kertoo myös sinisen hetkeni.
Mitä täst siis opin? No sen ainaki, et jos laulutunti on torstain, ni syön suklaat lauantain ja et käsveskas pitää ain ol pinkkipilli mukan, ja et ei mun sit iha viel tarvikkaa lopettaa laulamist, jos nyt ens lopetan suklaan syömisen (torstaisin).

Meskar Orikanto. - ??

Meskar Orikanto tarkottaa tietty Oskar Merikantoa laulutunnil, mis oppilas on hieman väsyny ja puhuu sekavasti, mut kun merimetso on venytetty ja veeviit laulettu, ni sit oppilas on taas iha kuosis ja seuraa opettajan silmien muotoo. Osaan meinaa Minnan silmist kattoo, et meniks hyvi. :)

Laitoin Mozartin kreivittären nyt vähäks aikaa pinon alimmaiseks, koska sitä ku laulaa tunnil, ni ei sit muut jaksakkaa. Kaunis kappale, mut pitää ol nii valppaan koko aja, ja joskus työpäivän jälkee en oo ihan valppaimmillaan. Mut mielestäni olen siin kyl edistyny, lauloin jo ilman nuottei edessäni, vaan sanat kädes. No, nyt päälimmäisen on Mozartin Laudatum Dominum. Heeeelppo. Jeah rait. Ei todellakaan. Kun sitä nuottii kattoo, ni ajattelee et voi miten ihanan helpon näköst, saa laulaa pitkää nuottii ja sanoi vähän ja.... Voi vesseli sitä Mozartia, ei päästä laulajaa helpol! Mut niin kaunis on taas tääkin biisi. Tää ois ollu mun ehdokas Ääniräätäleiden joulukonserttiin, mut tänä vuonna en pääse koko konserttiin, työ vie nyt ajan niin, etten pääse säestäjän kans harjottelemaan. Se on todella tärkeetä pitää hyvät yhteis treenit ennen konserttia. Aina hyvä valmistautuminen on kaiken a ja o. Pitää osata biisi, pitää osata sanat tai ainakin osata lukea niitä niin ettei koko aikaa tuijota paperiin, ja ois aina ihanaa kun sais harjotella esiintymispaikassa edes kerran. Ja säestäjät on kaikki erilaisia, ja varsinkaan jos et yhtään häntä tunne ,on yhteisharkoilla isompi merkitys. Mut Laudate Dominumia nyt opettelen ja toivon et joskus saisin laulaa sen.

Saan mää jouluna laulaa vaik en Ääniräätäleiden konserttiin pääsekään. Töissä laulan lasten kanssa ja Hot Dogs laulaa taas joululauluja marketin käytävällä ja kerää patjoja ja peittoja koiravanhuksille. Se on ollu aina superkivaa, vaiks äänel ei mikään helppo paikka. Mut kun käy laulutunneil, oppii koko ajan käyttämään ääntä paremmin , niin et kun joskus sitä "revittää" vähän rajummin, niin ääni kestää. Ei nyt tietty ihan millai tahans kannata huutaa tai rääkyä. Ja veden juominen on ain hyväks, plus vesipiippu ym. Olin yks päivä ilkeä lohikäärme, ja ilkeän lohikäärmeen äänikin oli ilkeä, mut selvisin siitä ihan hyvin. Lepuutin ääntä lopun päivää ja join vettä ja niin oli taas hyvä kurkku.

Minnan kans mietittii, et mikä kiva "pikku kappale" kulkis täs Mozartin mukana, joku suomalaine?  Hän löysi mulle Oskar Merikannon Metsäkyyhkyset. Se on nyt tosa pianon päällä ja koitan ens ite ottaa siit vähän selvää. Ei sekään nyt kyl mikää pikku kappale ole, mut kummisiki erilainen ku Laudate Dominum.
Äärettömän kaunis laulu.

Olen täsä lähiaikoin käyny Antti Tuiskun konsertis, Erja Lyytisen keikal, Bäckströms Brothersien Big Bangis ja Pyhäinpäivänä viel Mozartin Requiemia kuuntelemas. Taas huomasin, et läsnäolo lavalla on erityisen tärkeetä, et sydän, ajatukset on koko ajan mukan. Yleisö rakastaa heti takas. Suosittelen käymään erilaisis konserteis. Niist oppii paljon, puhumattakaa et saa kokea erilaisia elämyksiä. Mää esim. en oo mikää blues fani, mut mieheni tykkää bluesist kovin, ja kun hän ain suostuu tulee mun ehdottamii konsertteihi ym. ♥, ni kyl määki häne ehdotuksee nyt sit, ja täytyy sanoo, et Erjaa kun kuunteli, ni blues rules. Mikä ääni ja hieno äänen käyttö ja mikä kitaran soiton taito!


Kuuntelin yks päivä Les Miserableksen työmatkal autos. Ku asuu tarpeeks kaukan , ni yhdes päiväs saa kuunneltuu yhen musikaalin. Ai et siin on kauniit laului. Sillo ku Åbo Svenska Teatteri esitti sitä, kävin kattomas sen 5 kertaa! Kilpailee Oopperan Kummituksen kans mun suosiost.  Täytynee ehdottaa Minnal, et yks tunti onki semmone kertaustunti,et laulan kaikki musikkali/operetti/ooppera biisit mitkä osaan.....