Joulu laulettu

Joulu on kyl ihanaa aikaa, mää tykkään joulust, vaiks siihe kuuluuki kauheest kaikkee hösinää ja välil kiiret ja väsymyst, mut silti se on kaunis juhla, ja kyl jossai kohtaa saa iha oikeesti rauhottuu.
Joulu on  laulupitone juhla. Minään muun juhla-aikan en laula nii paljo ku joulun. Mun työhön jo kuuluu laulamist ,ja laulut vaa lisääntyy ku juhlitaa jouluu työnmerkeis. Tänä joulun järjestin 9 joulujuhlaa, mikkä vedettii laulae läpi. Plus sit nukkisteatterin joulunäytelmäs laulettii, ja niit oli reippaast yli kymmene esityst.
Mut mää tykkään vaa, enkä kyllästy joululauluihi. Tänä joulun bongasin uuden joululaulun, Lehmän joulu. Voi et siin on hauska ja herttane joululaulu. Kiitokset tekijöil.


Soulkurkut

Tänäkin jouluna lippukuntamme ( Partio- Puhurit) joulujuhlas sai Soulkurkut ,eli neljä puhurii, luvan esiintyä. Mee ollaa esiinnytty toistaseks "vaan" oman lippukunnan juhlis. Tänä joulun me laulettii sellane joululaulupotpuri, mihi oli kerätty nee laulun kohdat mis puhutaa syömisest. Oltii pareittai, ja laulettii vuorotelle parin kans laului ain muutama sanan verra. Se ei ollu mittää sillai helppoo, ku sitä jäi kuuntelee toiste lauluu, ja sit oiski pitäny löytää se oma sävel. Mut kyyyl se meni hyvi. Namuset meni kuuse oksal oikeel sävelel. Hauskaa oli näinki laulaa joululaului.


Joulukonsertti

Ja sit oli Ekumeenises taidekappelis Ääniräätäleitte joulukonsertti. Ja sehän meni vesipiipu ansiost iha semihyvi. Oli ihanaa, et sain laulaa Sibeliust näin Sibeliuksen juhlavuon. Suosittelen kyl kaikil suomalaisen musiikin ystävil hänen elämänkerra lukemist. Ja vaiks juhlavuosi nyt päättyy, ni Sibelius pysyy laululistal. Seuraavaks voiski laulaa Sibeliuksen kukkasist.


Hot Dogs

 Me koirat oltii jo toisena jouluna laulamas Musti ja Mirri kaupan edes ja kerättii eläinte ruokii vähävaraiste ihmiste lemmikeil. Kannatti seistä neljä tuntii kaupan käytäväl ja laulaa miljoona kertaa Soihdut sammuu, Hiutalet, Kulkuset,Porsaita äidin....  Tää keikka on äänel aika rankka keikka, ollaa hälys ja pölys ja vedos, ja lauletaa mont tuntii, mut me saadaa nii hyvää palautet ja kannustust, ja sit saatii isot kassit täytee eläinte ruokaa, et kyl kannatti. Taas ens joulun koirat laulaa. Päätimme pitää ekat treenit kesäl, Saimaa rannal.


Nee kauneimmat

Vihdoin tuli ilta, et sain men omaa kirkkoo laulamaa Kauneimpii joululaului. On ihanaa istuu iha vaa omana ittenään siel kirkkoväe keskel ja laulaa koko porukal joululaului. Mua ilahduttaa se, et joka joulu mukan on myös lapsii. On tärkeet siirtää perinteit seuraavil sukupolvil. Kyl me pystytää muutoksii ja uusii asioihi vaiks me pidettäis perinteistäki kii, ei ne syö toisiaa pois. Mää lauloin tänä joulun 25 kertaa Enkeli taivaan virttä, ja kun kohtasin lapsii, joille laulu oli tuttu, ni he halusivat näyttää sen ja lauloivat täydest sydämest mukan. Siin oli virres iloa ja riemua!

Mut mun tämän joulun parhaan joululaulun kuulin aattoiltana, kun siskon lapset, kaks ja kuus vuotiaat, lauloi meille Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. ♥

Nyt joulunuotit menee taas pino alimmaiseks ja esii otetaa Kummitukse ja Lepakon nuotit....

Kurkun vaarat

Kyl laulajan tarttee sit pelät montaa asiaa, ettei vaa sais pöpöä kurkkuunsa. Kaulahuivi on tärkee asu jokasena vuodenaikana. Ain joku kylmä viima voi jostai puhaltaa. Ja sit tarttee pelätä vetoo, ja pölyy, ja jos on jossai äänekkääs paikas, ni sillo joutuu puhumaa kovemmal äänel ja ääni rasittuu. Tai ku istuu bussis, ja takan istuva yskii koko matka, ni oikee näkee ku pöpöt lentää omaan kurkkuu. Et ku oikee rupee ajattelee, ni eihä sitä uskaltais liikkuu missää. Onneks on kaikkee ihmeaineit ja muit konstei vesipiipu lisäks, mil saa pöpöi tainnutettuu.


Suola

Vuonna 2011 oli Turku Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja mää sain ol mukan keski- ikästen Hair - musikaalis. Vuonna 2009 alko harjotukset, ja osallistuin tosi aktiivisesti kaikkiin harkkoihin, muistaakseni olin vaa kerra lunssas ja pois yhdest harjotuksest, mut sit ku koitti vuosi -11, ja ensi- ilta lähestys, ni sain tietty lunssan ja kurkkuun tulehduksen! Arg! Kyl meni itkun puolel. Sanoin, et iha sama mikä pöpö kurkus on, mää aion laulaa ja ääni muuttukoo sit vaiks "Boni Tailöriks", mut mää laulan! Ja lauloin kans. Sain roppakaupal hyvii vinkkei kurku hoitoon. Suola oli yks. Apteeksit hankin sellast Emsin suolaa ,mil kurlasin kurkkuu, ja se iha oikeesti autto äänihuulii. Sit raastoin inkiväärii teen sekaa, ja seki helppas kurkun tilaa. Näil konsteil sain kurkkua parempaa kuntoo, ja ääni toimis viel musikaaliesityste jälkeenki.


Vitamiinei purkist 

Olen huono hedelmä ja marja ihmine. Ei tu millää syödyks tarpeeks sellasii, varsinki näin pimmeen vuodenaikan, joten otan vitamiinit purkist. Parempi olis tietty, totta kai, tiedän sen, syödä appelsiinei ja viinimarjoi ja mustikoi ja pörräyttää smuutei... mukku olen huono kaikis tämmösis... Siks otan päivittäi vitamiinei purkist. Sain vinki semmosest ku Lunera. Siin on ceetä, sinkkii ja sitä auringonhattuu, ja se pitää imeskel ja se on järjettömän pahaa. Eiks kaikil lapsen jo ole opetettu se, et mitä pahemman makust ,sen terveellisempää, ni sit tää on tosi terveellist. Ja tän syksyn selvisin aika pienel lunssan poikasel ja pystyin jopa laulaa Ääniräätälin joulukonsertis, kiitos Minnan ja vesipiipun. Mut Lunera kuuluu nyt mun päivän välipala listaa (uh!). 


Sit mää en saa syödä ...

Vuos sit mul oli viide viiko pitune kurkkutulehdus, siis ääni meni iha kokonaa pois, ja jouduin olemaa saikullaki koko 5 viikkoo, koska olen äänityöläinen. Se oli hermoja raastavaa, ja kaikkii kivoi esiintymisjuttui meni sivu suu.Sillo lekuri passitti mut oikee kurkkulekuril, koska katottii, ettei äänihuulet ollu viottunu. No ei onneks ollu, mut tää lekuri epäili, et mul vois olla lievää kurkunpää refluksii. Ja sit hän sanos, et EI KANNATTAIS SYÖDÄ SUKLAATA!!! Sit ei kannattais juoda kofeiinii, sit ei kannattais syödä rasvasii ruokii, sit ei kannattais syödä juur enne nukkumaa menoo... Voi hyväne aika, täysin mahdottomia toteuttaa. Sen verran se kurkkutulehdus säikäytti, et päätin kuitenki kokeilla, ja valitettavasti näil on kurkulle merkitystä iha oikeesti. Suklaa ja kofeiini tekee kurkkuun käheyt ja limasuut. Kun olen vahva ja päättäväine, enkä sorru suklaan edes, ni huomaan eron siin hetkes ku taas sorrun suklaan edes. Toi kofeiini asia on ollu helpompi hoitaa, koska kahvia saa kofeiinittomana, cociksee vaa tulee välil sorruttua. Mut suklaasortumia tapahtuu liia usein Esimerkiks tää joulukuu, täähä on oikeesti toiselt nimelt Suklaakuu. Kahta en vaihda, joululauluja ja suklaata. Onneks koht uude vuode aatto, ja sillo voi tehdä (taas) lupauksii...

Joulurauhaa kaikille ja onnea ja iloa vuodelle 2016 !

Vesipiippu rules!

Joulukonsertti on nyt sit konsertoitu. Arvostelen itteni Ihan kiva kasi puoleks. Jännitys pääl, käsis ei kiertäny enää veri, mut laulut tuli luritelua. Luin päiväl ennen konserttia Rondo lehdest viel Sibeliuksesta, ja ajattelin, et hän kyl toivois, et kunhan sydämest laulaa ni hyvä on. Ja ajattelin myös, et näit lauluja laulettiin varmaan Ainolassa, kun he viettivät joulua. Ja nyt vuosien vuosien päästä yhä samat laulut sykähdyttää. Konsertissa esitettiin kaikki Sibeliuksen 5 joululaulua. Niitä on kyl vaikee laittaa suosikki järjestykseen, kaikki kauniita ja tunnelmallisia. Minä lauloin  Jo joutuu ilta ja Nu står jul vid snöig port -laulut.



Ei tää men ikin niinku strömssöös... 

Viikko sit sain kurkkuuni jonku pöpön. Sit otin käyttöön kaikki "poppaskonstit" mitä ikinä tiesin. Burana ceetä aamiaisek ,päivälliseks ja iltapalaks. Luneraa välipalaks. Inkivääri teetä niimpaljo, et hölskyin jo kun kävelin. Nuhaa ei ole tullu, eikä yskääkään, ääni on vaan kähee ja kuiva, ja kuulen oman ääneni jotenkin paksuna. Viime syksynä oli sama juttu, koko syksyn valmistaudun Ääniräätälin konserttin, ja sit ku se ilta vihdoin koittaa, on mulla kurkkutulehdus! Arg! Ja nyt, olen treenannu ja valmistautun, ja sit tottakai pöpö tarttuu kurkkuun kii. Olin eilen kummiski laulutunnil, ja Minna suositteli mulle vesipiippua. Häne kaapist löytys mullekki piippu, ja niin me istuttii ja imettii vesipiippua. Ja se kyl ihan oikeesti kostutti äänihuulia. Otimme kevyen äänenavauksen ja sit joululaulut läpi, ja taas vesipiipulle.



Kenraalit otsa rypys

Eilen illalla oli kappelil viel kenrikset, ja huomasin, et tää kurkkupöpö teki mut murheelliseks, ja kuulin sen omassa laulussani. Ilo oli poissa, harmitus oli liia voimakas. Mut pystyin laulamaan ilman mitään vääntöä, laulaminen oli kuitenkin helppoa, vaiks ääni ei ollu mun oma ääneni. Tein sitten päätöksen ,et laulan kyl konsertissa, imen vesipiippua tämän päivän aikana mahdollisimman paljon, ja sit annan piu paut kurkun limasuudelle.
Tottakai ihmisen pitää laittaa terveys edelle, ja jos on sairas, niin sit ei lauleta, mut tää on nii merkillinen pöpö, kun se ei niinku tule kunnolla päälle, ainakaan vielä. Mut heti auttoi mun mieleeni, kun tein päätöksen ,et kyl nyt kummiski laulan.



Valmistautumis härdelli

Perjantai ku on ,niin oli tietysti ekaks työpäivä. Töissä imin vesipiippua ain sopivis väleis, koitin "säästellä" ääntä, vaiks se ei ehkä ihan helppoa ole, kun esittää kaks kertaa nukketeatteria, mut ääni ei ollu töitten jälkee väsyny.Sit kauppaan, kotiin, ja laittaa itteensä konsertti kuntoon. Valmistautumine lauluun alkaa jo siitä, kun vetää klenningin päälle ja korkkarit jalkaan, ja tänään päätin oikee lakata kynnetki, Sibeliuksen kunniaks. Ja mikä ihmeellisintä, mulla oli kerranki tukka vähän niinku kiinni, mulla oli sellanen koristeelline PINNI hiuksis! Rakas ystävä istui yleisössä, ja oli heti huomannu tän mun erikoisuuteni. Mut tästä se vaan alkaa koostua se lauluesitys ja tunnelmaan virittäytymine. Ja nyt ei ollu sellasta harmitus oloa ku eilen illalla oli,vaan ihan koko sydämestä halusin laulaa juuri nämä laulut. Ja lisätunnetta antoi, kun näin ystäväni siel istumas ja kuuntelemas, en meinaan tiennyt, et hän tuli sinne. Kun tietää,et ainakin yks tykkää susta, ni heti saa voimaa ja rohkeutta lauluun.



Armoa, armoa...

 Olen pitkin syksyä opetellut näiden kahden laulun sanoja, ja tavallaan kyl tiedän et välil osaanki ne, mut ehkä johtuen siitä, että mulla on ollut töissä paljon asioita, muistamista ym., ni olen huomannu,et jonkun asteinen väsymys on alkanu painaa, ja se on ilmenny mm. nii, et sanat ei taho vaan pysyä päässä. Niin annoin itselleni armoa ja päätin pitää sanat edes. Olen aina vaatinu itseltäni,et sanat täytyy olla pois, ajattelin jotenki,et jos minust saa sellasen kuvan,etten  ole valmistautunut kunnolla, että menen yleisön eteen puolivalmiina. Eihän se niin ole. Kyl sitä on ihan täydest sydämest siel laulamas ja on tehny töitä kappaleen, mut on syitä mitkä aiheuttaa sanojen katoamista, väsymys, jännitys, ym, ja sillon pitää vaa olla itsellee armolline. Enkä kokenut sitä kansiotani yhtään haitallikseks, päinvastoin sain siitä varmuutta, kun tiesin,et sanat ei tule katoamaan päästä. Ja me ollaa niin erilaisii, joillakin on ihan mielettömän hyvä sanamuisti, niinku esimerkiks mun ystävällä Pirkolla. Ja sit taas on tämmösii meikäläisen päitä, ku siel ei sanat tahdo pysyä, ja jos pysyyki,ni ne tulee vääräs järjestykses ulos. Tänään muuten lauloin eka kerran julkisesti ruotsinkielellä!



Hyvä konsertti, parempi mieli 

 Meidän oppilaiden joululaulut meni siis iha hyvin. Hattua täytyy meille nostaa, et uskalsimme rohkeesti seistä siel yleisön edessä ja laulaa laulumme. Osa meistä oli ihan ensikertalaisia. Tunnelma oli hyvä ja yleisö oli lempeä ja lämmin. Opet lauloi lopuks niiiiin kauniist Oi jouluyön, et tuli vedet silmii. Ilta oli niin kannustava, et kotimatkal aloin miettiä jo ens joulun laulua, en kyl  viel keksiny mitää. Mut ehkä nyt ensteks tää pöpö pois kurkust. Siis vesipiiputteluu viel ennenukkumaa menoo.