Vesipiippu rules!

Joulukonsertti on nyt sit konsertoitu. Arvostelen itteni Ihan kiva kasi puoleks. Jännitys pääl, käsis ei kiertäny enää veri, mut laulut tuli luritelua. Luin päiväl ennen konserttia Rondo lehdest viel Sibeliuksesta, ja ajattelin, et hän kyl toivois, et kunhan sydämest laulaa ni hyvä on. Ja ajattelin myös, et näit lauluja laulettiin varmaan Ainolassa, kun he viettivät joulua. Ja nyt vuosien vuosien päästä yhä samat laulut sykähdyttää. Konsertissa esitettiin kaikki Sibeliuksen 5 joululaulua. Niitä on kyl vaikee laittaa suosikki järjestykseen, kaikki kauniita ja tunnelmallisia. Minä lauloin  Jo joutuu ilta ja Nu står jul vid snöig port -laulut.



Ei tää men ikin niinku strömssöös... 

Viikko sit sain kurkkuuni jonku pöpön. Sit otin käyttöön kaikki "poppaskonstit" mitä ikinä tiesin. Burana ceetä aamiaisek ,päivälliseks ja iltapalaks. Luneraa välipalaks. Inkivääri teetä niimpaljo, et hölskyin jo kun kävelin. Nuhaa ei ole tullu, eikä yskääkään, ääni on vaan kähee ja kuiva, ja kuulen oman ääneni jotenkin paksuna. Viime syksynä oli sama juttu, koko syksyn valmistaudun Ääniräätälin konserttin, ja sit ku se ilta vihdoin koittaa, on mulla kurkkutulehdus! Arg! Ja nyt, olen treenannu ja valmistautun, ja sit tottakai pöpö tarttuu kurkkuun kii. Olin eilen kummiski laulutunnil, ja Minna suositteli mulle vesipiippua. Häne kaapist löytys mullekki piippu, ja niin me istuttii ja imettii vesipiippua. Ja se kyl ihan oikeesti kostutti äänihuulia. Otimme kevyen äänenavauksen ja sit joululaulut läpi, ja taas vesipiipulle.



Kenraalit otsa rypys

Eilen illalla oli kappelil viel kenrikset, ja huomasin, et tää kurkkupöpö teki mut murheelliseks, ja kuulin sen omassa laulussani. Ilo oli poissa, harmitus oli liia voimakas. Mut pystyin laulamaan ilman mitään vääntöä, laulaminen oli kuitenkin helppoa, vaiks ääni ei ollu mun oma ääneni. Tein sitten päätöksen ,et laulan kyl konsertissa, imen vesipiippua tämän päivän aikana mahdollisimman paljon, ja sit annan piu paut kurkun limasuudelle.
Tottakai ihmisen pitää laittaa terveys edelle, ja jos on sairas, niin sit ei lauleta, mut tää on nii merkillinen pöpö, kun se ei niinku tule kunnolla päälle, ainakaan vielä. Mut heti auttoi mun mieleeni, kun tein päätöksen ,et kyl nyt kummiski laulan.



Valmistautumis härdelli

Perjantai ku on ,niin oli tietysti ekaks työpäivä. Töissä imin vesipiippua ain sopivis väleis, koitin "säästellä" ääntä, vaiks se ei ehkä ihan helppoa ole, kun esittää kaks kertaa nukketeatteria, mut ääni ei ollu töitten jälkee väsyny.Sit kauppaan, kotiin, ja laittaa itteensä konsertti kuntoon. Valmistautumine lauluun alkaa jo siitä, kun vetää klenningin päälle ja korkkarit jalkaan, ja tänään päätin oikee lakata kynnetki, Sibeliuksen kunniaks. Ja mikä ihmeellisintä, mulla oli kerranki tukka vähän niinku kiinni, mulla oli sellanen koristeelline PINNI hiuksis! Rakas ystävä istui yleisössä, ja oli heti huomannu tän mun erikoisuuteni. Mut tästä se vaan alkaa koostua se lauluesitys ja tunnelmaan virittäytymine. Ja nyt ei ollu sellasta harmitus oloa ku eilen illalla oli,vaan ihan koko sydämestä halusin laulaa juuri nämä laulut. Ja lisätunnetta antoi, kun näin ystäväni siel istumas ja kuuntelemas, en meinaan tiennyt, et hän tuli sinne. Kun tietää,et ainakin yks tykkää susta, ni heti saa voimaa ja rohkeutta lauluun.



Armoa, armoa...

 Olen pitkin syksyä opetellut näiden kahden laulun sanoja, ja tavallaan kyl tiedän et välil osaanki ne, mut ehkä johtuen siitä, että mulla on ollut töissä paljon asioita, muistamista ym., ni olen huomannu,et jonkun asteinen väsymys on alkanu painaa, ja se on ilmenny mm. nii, et sanat ei taho vaan pysyä päässä. Niin annoin itselleni armoa ja päätin pitää sanat edes. Olen aina vaatinu itseltäni,et sanat täytyy olla pois, ajattelin jotenki,et jos minust saa sellasen kuvan,etten  ole valmistautunut kunnolla, että menen yleisön eteen puolivalmiina. Eihän se niin ole. Kyl sitä on ihan täydest sydämest siel laulamas ja on tehny töitä kappaleen, mut on syitä mitkä aiheuttaa sanojen katoamista, väsymys, jännitys, ym, ja sillon pitää vaa olla itsellee armolline. Enkä kokenut sitä kansiotani yhtään haitallikseks, päinvastoin sain siitä varmuutta, kun tiesin,et sanat ei tule katoamaan päästä. Ja me ollaa niin erilaisii, joillakin on ihan mielettömän hyvä sanamuisti, niinku esimerkiks mun ystävällä Pirkolla. Ja sit taas on tämmösii meikäläisen päitä, ku siel ei sanat tahdo pysyä, ja jos pysyyki,ni ne tulee vääräs järjestykses ulos. Tänään muuten lauloin eka kerran julkisesti ruotsinkielellä!



Hyvä konsertti, parempi mieli 

 Meidän oppilaiden joululaulut meni siis iha hyvin. Hattua täytyy meille nostaa, et uskalsimme rohkeesti seistä siel yleisön edessä ja laulaa laulumme. Osa meistä oli ihan ensikertalaisia. Tunnelma oli hyvä ja yleisö oli lempeä ja lämmin. Opet lauloi lopuks niiiiin kauniist Oi jouluyön, et tuli vedet silmii. Ilta oli niin kannustava, et kotimatkal aloin miettiä jo ens joulun laulua, en kyl  viel keksiny mitää. Mut ehkä nyt ensteks tää pöpö pois kurkust. Siis vesipiiputteluu viel ennenukkumaa menoo.