After KevätKonsertti

 Lakka harjattu hiuksist ja mekko tuulettuu ulkon, ja olo on vähä ku toi mekko, tyhjä. Tai semmone outo. Aika jännää tää tunteitte vuoristorata, tai jos mun miehelt kysytää, ni hän ei varmaa sano,et jännää... :) Onneks on vierel ihmine joka jaksaa kestää.

Lauloin siis Ääniräätäleiden kevätkonsertis eilen ( 20.5.16 ) operetist Lepakko Nauruaarian. Tää oli mun eka julkine esiintymine tällasen mulle haastavan kappaleen kans. Eka operetti aariani ikinä. Ja ku koton tai tunnil lauloin OSASIN ne sanat. Mut sit, päivää kaks ennen, tuli aivan mieletön ressi,et nyt ei sanat vaan tuu muistist. Kenrikses jo sen huomasin, et jännitys hävittää ne pääst. Ku piti laulaa Mein Herr , ni lauloin Ein Mann... ja sit alko men sönköks. Tää oli myös mun eka saksankileline julkine esiintymine, eka säkeistö saksaks, toka suomeks, ja kertsi saksaks. No päätin sit ,et saan pitää sanat esil, otan nuottitelineen siihe hollil, ja otinki. Se anto mul kyl varmuut, ku tiesin ,et nyt ei senat mee sakasi.

No ny ku on näit älypuhelimii mil voi videoida, ja meiänki perhees ny toisel on tällane älyfooni, ni Jan videoitti mun esiintymise. Katottii aamul se, ja voi kauhia et on kauheet kattoo omaa kuvaansa videolt. Kattelin sormie välist.  Huomasin meinaa jo eile illal sit myöhemmi,et en oikee "muistanu" mittää siit omast esiintymisest. Sen verra sisäine piiskuri huus,et luritukset ois voinu men paremmi, mut muute ei oikee ollu käsityst, et mite mää sen laulun esitin....? Ja siin se sit videolt näki. Opiks otan: 1. Liikaa katoin sanoi, kyl ois parempi ku oisin osannu ne, ni oisin voinu enempi kattoo yleisöö. 2. Mul oli eka kertaa toi hiano hame mikä tos kuvas on, ni pääl, no olis voinu vähä harjotel jonku "koreografian" sen kans ,ettei olis ku tönkkösuolattu silakka. 3. Lurituksen osaan kyl paremminki.  Tämmöttös sitä ruotii itteensä. Älä ny vaa oo tyytyväine itteens. Sitä ku antaa omasta ittestänsä, ni kaipaa tietty iha kauheesti kehui. Jan kyl onneks tietää sen.

Olen siis tuntenu jännityst, sit heti laulun jälkee tunsin helpotust, ja tyytyväisyyt,et selvisin siit ihan hienosti, sit koin ihanan yleisön joka eli mukana ♥, ja sit illal myöhemmi koton alko "masennus" iskee, ja nyt ku katoin videon, ni olen jo taas kriittisel tuulel. Et kaikkee mahtuu tunneskaalaan.  Huh huh.

Vaan niin taas sisuksist pieni laulaja nostaa päätään, ja aloin tos äsken kattoo jo seuraavan biisin nuottei. Minna ehdotti mul seuraavaka ite Mozarttia. Haastei pitää olla! :)

Se o ihanaa, ku laulustudio järjestää tällasii esiintymis mahdollisuuksia. Jos haluaa, voi ottaa ittelleen haasteen ja mennä pois mukavuusalueelta, ja laulaa yleisön edes. Täytyy kyl sanoo,et meil on aina näis konserteis ollu ihana ja turvalline yleisö. Ei oo pelkoo et kukaan huutais "Ei jatkoon!" :) Ja meil esiintyjil on jotenki semmone sanaton yhteistuki, ku kaikki tietää,et kaikkii jännittää. Ja joittenki kans me ain siel äänee ihmetellää,et miks, oi miks me taas ollaa täs samas jännitystilantees. Kai se on sit se hyvän mielen tunne ku laulun on esittäny ja yleisö antaa suosiota. Ja yleisö on se tärkein, koska eihä sit ois esiintymistäkää, jos ei olis yleisöö. Kiitos kaikil ku eilen olitte taas meit kannustamas. Joskus tuntuu,et oisko helpompi vatsal jos harrastais postimerkkie keräilyy.

Mut oli mul eile kyl hiano kampaus, made by pikku sisko, ja asu! Kyl jokase naise tarttis joskus saada pukeutuu iltapukuu ja pitkii hanskoihi, iha o kuningatar olo.

Nii o iso ja kukkane sykerö!

" Ha ha ha ha....."

Jokase operettidiivan takan on lauluope! Kiitos Minna. Kohti uusia haasteita....