Mää kannustan sua

Välil tulee sellane mieli, et miks ihmees käyn laulutunneil ja viel maksan siit... Meneeks rahat iha hukkaa? Se mieli tulee sillo, ku tuntuu ettei opi jotai uut asiaa nii nopsaa ku haluis, tai joku esiintymine on menny omast mielest penkin alle, tai jos muute vaa on synkäl mielel ja miettii et mitä järkee missää. Ja niinhän voi tietty ajatel, ja saaki, mut kyl enimmäksee olen sitä mieltä, et laulamine on ihanaa ja kivaa, ja tunnil oppii käyttää ääntä paremmin, ja laulaminen antaa ihan oikeesti positiivist energiaa. Sen  olen kokenu monta kertaa kun väsyyneenä töitte jälkee olen menny tunnil ja tullu energisenä pois.

Laulutunnil kannattaa mennä, jos esimerkiks laulamine on ain ollu haave. Vaiks me ollaa koulus saatu numero laulamisest, ni se ei oikeesti kerro minkälaine laulaja olet ja millane ääni sulla on. Unohda se koulunumero. Ei laulamist tarvi arvostella, kaikki saa laulaa omalla äänellää, ja tunnil saa päästää iha millasii äänii vaa, opet neuvoo ja ohjaa. Ja ei ikinä koskaa milloinkaa kenenkää ääni  miellyt kaikkii, yks tykkää, toine ei. Älä ota nii tosissaa vaiks tosissaa otatki. Toteuta haave , mene rohkeesti tunnil ja ala laulaa.

Ja jos sää itse et haluu laulaa, ni onks sun lähel ihmine jonka tiedät laulavan suihkus mikrofonina shampoopullo...? Rohkase hänt menemää laulutunnil, siel hän sais neuvoo, rohkasuu ja sais toteuttaa itteensä.

Ei laulutunnil tartte käydä siks, et haluu esiintyy , laulaa julkisesti. Siel on hyvä käydä ihan omaks iloks ja äänen pitämiseks kunnos. Meil nykyihmsil on aika paljo vääränlaist äänenkäyttöö. Ku kuuntelee radioo tai telkkarii, ni kauheen moni nainen puhuu naristen.... Outo tyyli tullu keskuuteemme. Moni käyttää töissään paljo ääntänsä ni äänihuulet tykkäis ku sais kunnon käyttöohjeet. Ja me suomalaiset ei kotii jäädä ku lunssa vaivaa, vaan puhutaa lunssasel äänel, ja taas äänihuulet on harmissaa. Ihan katon peilii.

Laulutunnil voi olla "naurettavaaki", tai ainaki mua välil naurattaa, ku kattoo peilist mimmosii ilmeit tulee varsinki äänenavaukses. Ja välil pääsee nii merkillisii äänii, siis suusta, et neki naurattaa, tai käsiliikkeet voi ol huomaamat iha kummallisii. Mut ei siel olla piilokameras, siel saa ol  iha rauhas , opet on nähny ja kuullu kaikenlaist, ne ei hätkähdä, eikä naura, jos sua ei naurat. Meil Minnan kans menee välil hepulin puolel.

Mää alotin 90 luvulla käymään tunneil. Täs on ollu välil taukoo, ja opetki on vaihtunu, mut tunnil menin sillo 1990 ihan sen takia et halusin toteuttaa haavet ja oppii laulaa ja saada rohkeut vaiks joskus esiintyy. Joskus on tullu murehdittuu, et miksen alottanu jo nuoren laulamist, mut ei sitä vaa älynny. Nykysin on kaikkii laulukisoi teevees, nuoret ja lapset tietää paremmi,et laulamisest voi tulla vaikka ammatti, mut ei sen tarvi olla ammatti, koska paljon helpommal pääsee, ku se on HARRASTUS ja siin koittaa tehdä parhaansa ja oppii uutta ja edistyy.

Olen ilonen,et sillo joskus löysin laulutunnit, koska sen lisäks et rakastan laulamist, ni mun yks työmuto on ihana, rakas nukketeatteri, ja siihen työhön,  on laulutuneist ollu apuu, 12,5 vuotta olen nukkikses käyttäny ääntä millon mihinki hahmoon.

Mää rohkasen sua lähtee laulutunnil, rohkase sää jotain muuta. Kyl maailmaan ääntä mahtuu, kaikenlaist ja kaikelt korkeudelt.

28 vuotta sitten menin eka kerran laulutunnil, ja nyt mul on jo näin pitkä nuotti läksyn. :)