Siinä kun odotteltiin kukin omaa vuoroa, niin taas jaettiin ihan samoja tuntemuksia toinen toistemme kanssa, jännityksestä ja siitä, kuinka odottaa itseltään enemmän, mut sitten jännitys " syö" suorituksesta jotain pois ja sitten harmittaa. Ja mikä se on, et aina puhutaan näistä samoista asioista ja jännitetään ja miettittään et miks taas täällä! Ja sit kun konsertti ohi, niin ei muuta kun kohti seuraavaa!
Tossa kun ajelin kotia päin , niin mulle tuli sellanen ajtus, että nyt jos konsertis mulle tapahtuu joku iso unohdus tai en vaan osaa laulaa sen säestyksen tahdis, niin niiaan yleisölle ja sanon et nyt ei ole mun päivä, kiitos ja näkemiin! :) Jos saisin näin itseni psyykattuu siihen etten otttais tätä liian vakavasti.... hah heh hoh, kuhan täs puhelen lämpimikseni. Kriisii pukkaa viel.
Keksin myös uuden systeemin miten ehkä voisin muistaa laulunsanat. Kuvittelen ainakin että mulla on valokuvamuisti. Siispä piirsin Metsäkyyhkyset- laulun sanat ja tuijottelen sitä kuvaa, niin jos vaikka sanat nyt olis kuvallisestikin mun muistissa. Se nähdään sitten Ääniräätäleiden kevätkonsertissa sunnuntaina 21.5. klo 15.00 Turun Ekumeenisessa Taidekappelissa, Hirvensalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti