Joku on joskus sanonu mulle, et Mozart on iha tahallaa tehny sopraano äänil vaikeit kohtii... En tie onko tahallaa, mut ei hän kyl helpolla päästä.
Olen aina tykänny Yönkuningattaren aariasta, eli " Yökkiksestä". Nähnyt olen vaan kaks kertaa, Åbo svenska teatterissa ja Saltzburgin marionetti teatterissa, kuullut olen useammin. Se on ollu mun salainen haave joskus koettaa laulaa sitä, ja nyt ollaa lauluope Sannan kans siihen tartuttu. Mut olenko jo myöhässä? Se on ihana, voimaksas laulu, siin ei himmailla, siin saa olla tunnetta pelissä, mut se korkee ähvä..... Oumaikaad. En tule siihen pääsemään ikinä! Se jää just alle roikkumaan, se pihisee ..... Se ei sielt tule. Olis pitäny nuorempana koittaa. Nyt ei näit lihaksii saa enää semmosee kuntoo, eikä leukaa rennoks. Kuulen oikee Sannan sanat, et ei sitä nyt HETI pidä osatakkaa! Pitää reenata, pitää antaa aikaa... Joo, totta, mut tähän vaikuttaa sekin, et kielloist huolimatta kuuntelen itteäni, ja mun korkeet äänet on tullu vanhoiks. Ei ne enää soi sillai, ja joo,joo, pitäis vaan sit laulaa tämän ikäisenä tällai, mut jos se omaan korvaan kuulostaa karseelta kimeeltä terävältä vinkumiselta, ni yök.
Toi " Yökkis" on mun " vaan" tommonen kokeilu laulu, ja olen valmis antaa siin periks, koska se vie innon muistakin lauluista. Tuntuu ,et nyt kaikki korkeet äänet ei vaan soi. Ja mitä enemmän niihin keskityn, mietin,sen varmemmin ne soi huonosti.
Sitä on niinku ittelleen vihanen, ja vähän katkera,et miks ei alottanu nuorempana harrastaa lauluu. Nyt kaikkeen opetteluun menee enempi aikaa, ja samaan aikaan on kärsimättömämpi ja huonompi keskittymään, ja pitämään koko kroppaa koossa. Helpompi olla löysä päärynä, Ja sanat ei jää millään mieleen. Jos ette oo viel 50 täyttäny, niin ette tiedä näist tunteist viel mittää. Se on ärsyttävää, surullista, masentavaa huomata, et oikeesti ei ole enää se sama, vaikka en viel vanha vanha olekkaan. Mut jotkut asiat tarvii nuoruutta.
Ilman Sannan hauskoja tunteja olisin ajat sit heittäny pyyhkeen kehään. Sannal on joka tunti joku uus neuvo. Esim. tää seuraava lause sopis vaikka iskulauseeks : " Keskilinja vapauttaa meidät suun ylivallasta! " Sanoin, et jos ääni kutittais, kirvelis, tai näkyis joku möykky missä se kulloinki mun sisäs kulkee, ni älyisin missä ääni menee, ja olis helpompi ( ehkä) ohjat sitä. MUTKUENNÄÄ! Kurkussani pitäis olla tilaa Ruotsin laivalle.... Entäs mites ois Peteliuksen Herra 47 alahuuli sisäänpäin.... Haukkaa omenaa ... Laula pianos, mut kroppa fortes. Ja nyt sain oikeesti hyvän rentoutus ohjeen leukaperilleni : pidän viinipullonkorkkeja takahampaiden välissä, 4 min. maksimissa. 57 vuotta olen näillä leuoilla puhuu palpattanu, ikinä en oo rentouttanu, et ei ihme, et eron jo huomaa. Oikeesti hyvä konsti. Ja Sanna sanoi mulle, et "harjottelu kehittää lihaksia, auttaa pääsemään korkeisiin säveliin", mut mul on nyt sellanen olo et mun korkeil sävelil on tullu parasta ennen päivä -vastaan. No mikset sit laula matalmpi äänisiä lauluja?
Koska olen aina laulanu korkeelta, ja nyt , tää ei ole ohimenevä asia, vaan tää on oikeesti mun elämään liittyvä asia, olen vanhentunut. Sitä ei ole aina, joka päivä, helppo niellä.
Mun täytyy tännekki välil kirjottaa ja valittaa tätä ikääntymist, ja sen tuomii luopumisii ja pettymyksii, se auttaa ku saa ruikuttaa. Kai mää ryven taas jossai epätoivon kuopas. Mul on talviloma, ja must tuntuu etten katokkaa noit nuottei.... Hautukoo... Menen sit taas Sannan luo tsempattavaks.
Mut sen sanon, et älä koskaa ,millonkaa mieti, et sit joskus, ei vielä ,vaan jos vaan sulla on pienikin mahdollisuus ,toimi, toteuta, kokeile, älä siirrä johonki tulevaan. Sit joskus ku ... ei oo hyvä elämän ohje.
440 herzii, ja siit alko Yönkuningatar ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti