Pääsin käymää tossa vuoden lopussa Salztburgissa! Kaupunki on pieni, kaunis ja herttanen. Löysimme sielt mm.tosi pienen vaaleanpunaisen kaffilan, mis sai ihan parasta kuumaa suklaajuomaa! Ja sitähän ei tietenkää laulaja jois, mukku nyt oli tämmöne erikoispaikka, ni täytyyhä sitä vähä suklaataki.... Oikeesti ollu kyl nii suklaine joulunaika, et voi hyvänen päivää! Suklaan syömiseen on ny tultava loppu! Mut Salzburg on iha suklaakaupunki, ei pelkästää niitte Mozarti Kugeleitte takia, vaa ihan muutenki, he rakastaa suklaat, tai ainaki ne saa turistit rakastamaa suklaat.
Itse asia mua rupes ärsyttää ne Mozarti Kugelit. Mozartistaha ei ole valokuvaa vaan vaa aikalaiste maalaamii muotokuvii, mut tää kugelkuva ei ollu likikää sen maalauskuvan näköne, jos sekää nyt oikeen Mozartin näköne on, mut tää kuva on vaa joku kiiltokuvaprinssi... No tää ei nyt liity laulamisee eikä musiikkii mitenkää, mut kuhan nyt ärsytti.
Emme käyneet missään Mozart museos sisäl, mut kierreltii häne syntymäkujil ja asunnon ympäril. Tykkään Mozartin musiikist todella paljon, minusta hän on ihmeellinen säveltäjä, mut en kokenut et haluun mennä kattoo mimmoses tuolis hän on istunu tms. Salzburgin kaupunki on viisas kun tekevät rahaa Mozartilla. Mul tuli sellane olo et Mozart nauraa jossain, et kyl hän nyt kelpaa ja raha virtaa, mut toisin oli sillo kun hän eli.
Ne jokka on mun ikäsii tai vanhempii muistaa hyvi Sound of Musicin, ja kui se oli aikanaan ihana elokuva! Salzburg ottaa osan kunniast siitäkin, sillä sitä leffaa on vilmattu kaupungis. Ja täytyy kyl sanoo, et komeet on puitteet. Joka päivä kello 12, kun alkaa kaupungin monet kirkon kellot soida, tulee heti se elokuva mieleen. Oli mun kyl pakko vähä juost ruohorinnet alas ja laulaa The hills are alive with a sound of music...!(Se oli tosi matala mäki...)
Ihan ,ihan parast Salzburgis oli vuonna 1913 perustettu Marionetti teatteri ja heidä 2 tuntinen esitys Taikahuilu!! Siis wau! Se oli ihan just semmone ku Taikahuilun kuuluu olla, mut esittäjät oli marionettinukkei. Äänet oli nauhalta ja ammattilaulajia, mut kun sitä seuras ni ihan näki et nuket lauloi. Se oli ihana Taikahuilu, ja ajattelin,et täst Mozartki olis ollu varmaa tosi ilone. Teatteri on tehnyt useamman Mozartin oopperan, mut nyt esitysvuoros oli Taikahuilu.
Vuosi alkoi sit Straussil. katsoin ens Wienin uuden vuoden konsertin, ku se tuo ain lapsuuden ja isäni mieleen. Ennen ku alko mäkihypyt, ni isäni kuunteli konsertin ja oli siit aina nii innoissaa ku se oli hänest nii ilost ja reipast musiikkia. Isäikävä tuli.... Musiikilla on vahva merkitys ihmisen elämässä.
Mut eilen olin kattomas Oopperatalol Lepakko- operettia! Mää kyl nostan hattuu eilisille tekijöille. Ihan mahtava energinen veto! Koko ajan he oli täysillä mukana. Se oli fyysist, piti tanssia, laulaa, olla hauska... Kesto oli kolme tuntii, ja koko sen ajan kaikki veti täysillä. Suoittelen kuuntelee ja kattelee tommosii ilosii "kohellus" operettei, siin tulee hyväl tuulel, ja saa nauttia monipuolisesta lavaesiintymisestä. Ja oli ihana kuulla se Adelenin Nauruaaria! Nyt mun on pakko saada laulaa se uudestaa, koska nyt se aukes iha erilailla kun näin sen koko tarinan, ja sen mikä Adeleini idis oli täs laulus. Suvi Väyrynen oli eilinen Adele, ja hän lauloi sen todella hyvin ja hauskasti. Noo, mää laulan sen sit nii ku mää laulan, on hyvä et maailmaan mahtuu monta tulkintaa.
Kun vaa pääsis pian laulutunnil.... Sain Salzburgnuhan.
Hyvää Lauluvuotta 2017! (Ei oo vaikee tänä vuon keksii laulunaiheit... Suomi 100 v. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti