Aah onnea ja iloa ja energiaa sain sata kiloa!
On ollu työ esteit, on ollu jouluu, on ollu matkaa ja on ollu sairaut. Mul oli TAAS kurkunpään tulehdus. Se näköjää iskee kerran vuodes. Luulin jo, et selvisin ku syksy meni terveenä, mut Salzburgist ku kotii pääsin ni koht olin kippee. Viel on pientä käheyt työpäivän jälkeen, mut ei enää pahast. Olin kyl jo huolissani, et olenko jo rikkonu jotenki ääntäni, ja pyysinki Minnaa kuuntelemaa sil korval, et kuuluuks jotai kränää. Vähän niinku olisin menny autohuoltoo: Et ku kuuluu semmost klink klonk äänt, ni onks vaarallist? :)
Kaikki hyvin. Tommoset lunssatulehdukset otta vaa oman aikansa. Mut sen taas totesin, et parasta hoitoo kurkulle oli vesipiipun puhaltelu. Nii, ja ääneti oleminen. Piippu helppo, hiljasuus vaikee.
Täs yks päivä ku kattelin nuottei ni aattelin, et olis kyl kiva Ääniräätäleitte kevätkonsertis laulaa Mozartin Kreivittären aarian, mut sit yht äkkii muistin et ai nii , Suomi 100 vuot, kai olis kiva joku suomalaine biisi laulaa. Oskar Merikannon Metsäkyyhkyset olis nyt ehdol. Todella kaunis laulu ja säestykses ihanaa lintuje luritust. Katotaa nyt. Viel en itse ollu tyytyväine. Niinku tos tyytyväine sanaski on mont yytä, ni nii on siin kappaleeski monta yytä, ja se ei mun mielest ole helppo kirjain. Se on vähän ku ii joka tulee pienemmäst suuaukost. Mut IHANA oli laulaa! Ja ei se Mozart mihinkää taka-alalle jää, kyl täytyy jatkaa Laudatus dominum laulun kans, jos vaiks tulis tilaisuus laulaa se jossain kirkossa.
Nii, ja täs kevääl täytyy pitää TopTenTunti. Sillo otan kaikki mun lempinuotit mukaa ja laulan kaikki suosikki biisini! Nyt saa taas laulaaaaaaa..............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti