Woihan Weber!

Tommone pikkune kappale otettii nyt haasteeks laulutunnil. :)Weberiä. En ole ikinä hänen teoksiaan laulanut, ja tämä on nyt ns. "sormiharjotus" biisi. Laulan "vaan" tunnil enkä opettele sanoi ulkoo, enkä ota mitän paineit et pitäis oppia johonki mennes tai oppii yleens ollenkaa. Anteeks Weber , en halua loukata sun tunteitas, arvostan tätä kappaletta, mut hei oikeesti, amatööril enemmän ku haastava, mut kiva! Tunnil laulettii Minnan kans se yhdes läpi, ja oli ihana laulaa  sillai et antaa mennä vaa , ei välii oikei vai vääri tai miten lausuu. Täs kappalees on niin paljon erilaisia juttuja ja kulkuja, ja tunnelmat vaihtuu. Kreisi meininki hyväl taval.

Se mihin mää nyt alan henkisesti valmistautumaan ja sillai valmistautumaan, et kannan nuotit joka kerta mukanani, on se Top Ten Tunti. En ehkä viel ens viikol, koska olen nyt talvilomal eikä mul ole sen takia tuntia ja laulan lomal ain vähä vähän koton, mut sit pian täs kevään aikan.... Täytyy ens koton käydä kaikki suosikit läpi, ja sit tunnil Minnal minikonsertti. :) On nii eri laulaa kun joku säestää, kun tääl koton oma yhden käden yhden sormen säestys.

Se mistä tänään halusin kirjottaa, on palautteen saaminen. Olen nyt kuunnellu ystäviä, kavereita, jotka harrastaa laulua joko yksin tai kuoros, ja heist kaikki ei saa oikeastaa ollenkaa positiivista palautetta laulamisestaan. Ja se aiheuttaa selvästi, ja tietenkin, pahaa mieltä. Juttelin täs yhden ystävän kans aiheesta, ja siit kuinka tärkeet omalle mielelle ja harrastuksen jatkamiselle on se hyvän palautteen saaminen, kannustaminen. Kun laulu on harrastus ja sitä harrastaa työpäivän jälkeen ,ja  on perhet ja kotiasioit ja huolii ym.ym., ni sitä käy enssijaisest siel sen takia  et siit saa hyvää mieltä. Ja melkein ainaha siit sitä saa , mutta kun päivä on sellane, et usko omiin kykyihin on matalal, tai  on sellanen olo, et mahtaaks tää nyt olla iha ajan hukkaa , ni sillo ku saa sellasen kannustavan lauseen tai kehun opelt tai kuoronjohtajalt, saa taas intoa jatkaa ja uskoa omaan itseensä. Varsinki kuoros on tosi tärkeet antaa sitä hyvää palautet iha yhteisesti, mut vaiks "salaa" jokasel eriksee, koska siin on vaikeempi ain kuulla et miten oma ääni porukkaan istuu. Toki me oppilaat ja kuorolaisetkin voidaan ja saadaan antaa positiivist palautet opelle ja kuoronjohtajille, kaikki sitä tarvitsee, mut kun amatööri antaa itsestään, omaa ääntä, ollaan herkillä. Ei kaikki kuvataiteilijatkaa "uskalla" laittaa tauluansa esiin, kun siin antaa omasta itsestään. Joku voi nyt tähä sanoo,et jollet kestä ni älä laula, mut ei tää maailma nyt nii kova paikka voi olla.
Mut siis MUN MINNA antaa mul aina hyvää palautet ja kannustaa mua! Ilman Minnaa olisin ajat sit lyöny hanskat naulaa ja lähteny laulueläkkeel, mut hän saa mut jatkamaa harjotteluu ja ottamaa esmes tämmöse Weberin kappaleen haasteeks. Julkine kiitos Minnalle ♥

Kehu ei maksa mittää.

♥