Ihan kuin mäkeä hyppäis

Uusi vuosi, uudet laulut .... tai on mukana jotain vanhaakin, ja jotain sinistä... no ei kyl sinistä ole, mut "vanhana " biisinä Mozartin Laudate dominum. Nyt tuli sellanen puhti ja tahtotila, et kunnolla töitä tämän kanssa, ja sitten johonki kirkkoon laulamaan! Vähä jo vihjasin meiä omal kirkkoherral. :) Mut harjotusta, harjotusta, kroppa hereillä, ajatukset mukana, hyvä keskittyminen, hyvät hengityspaikat, rentoutta ja luottamusta. Nämä asiat kun pidän mieles ja toimin näin, ni johan soi! Toi äskönen kuulosti siltä kun olisin joku mäkihyppääjä joka valmiina hyppyyn. Vähän se siltä kyl joskus tuntuuki, et hyppää korkeelt ja haluis lentää pitkäl, mut mätkähtää maaha. Mut täytyy kyl Mozartil hattuu nostaa, hän on osannu laittaa nuotit hyvään järjestykseen, taas kerran. Lähetin kirkkoherral postii, et jos hän kääntäis mulle laulun sanat, ni tietäisin ihan tarkasti mimmosest tunteest on kysymys. Olis se kyl ihana jossai kirkos tää laulaa....

Toinen läksybiisi on Victor Herbertin Art is calling for me. Se on The Prima Donna Song Enchantresstä. Ja niin hauska, ja ilonen ja niin kiva laulaa. Aivan järkyttävän paljon sanoja, ja menoa ja meininkiä. Tämän ku joskus opin, ni siit saa hauskan " esityksen". Mut ennenku ton määrän sanoja opin, ni siin ehtii vuodenajat vaihtuu. Mul on kyl idea kehittymäs.... Tää sopis hälle, huikkaan Anna - Kaisalle! :) Täs on trillii, korkeita sävelii, , tähän sain ohjeeks "hirnuu ku hevonen". No en toki hirnu, mut toi mielikuva auttaa ymmärtämään jokku kohdat. Tätä, niinku Laudate dominumiakin, pitää laulaa, laulaa laulaa ja myös lukee koko teosta, hiljaa, ilman ääntä. Katsoa tarkasti nuotteja, taukoja, miten sanat tavutetaan, voimakkuus merkit, vähän niinku käsikirjotusta lukis. Mut ihan mahtavan hauska biisi!

Sit me Minnan kans valittiin kolmanneks joku " pikku" laulu, joo, pikku laulu tosiaan, Oskar Merikannon Kun päivä paistaa. Nuotin yläreunas lukee : " Pohjoismaiden satakielelle, Suomemme päivänpaisteelle Aino Achteelle omistettu." Huh huh ja huh. Nyt pikku muuttus kyl isoks. Kappaleessa lausutaan paljon eetä ja äätä ja iitä, korkeus kasvaa tasasesti, ja jos Mozartkaan ei anna löysäillä, niin ei anna  Merikantokaan. Sanoin Minnalle, et heti jos on väsyny, tai laiskal päällä, ni tää kannattaa unohtaa. Pitää olla koko ajan tiukka paketti, pitää olla kehossa voimaa ja ryhtiä, ja intoa ja halua. Viime tunnilla aloin pohtia artikulointia, ja sitä ettei naama vaan ole jännittyneessä tilassa, miten saada kauniisti soimaan ää ee ja ii tuol ylhääl.. ? Sanoista pitää kuitenkin saada selvää, mut ei kireetä naaman venytystä. Soile Isokoski laulaa tän todella kauniisti, sitä kelpaa kuunnella ja ottaa oppia, ei matkia, ku siihen ei kumminkaa pysty, mut kuunnella tarkasti opin kannalta.
Ajattelin, et täytyy ottaa mielikuva et olis täs itse diiva Aino Achte, ja tää on tehty just mulle, ja mää esitän sen nyt teille... Ja tunnilt pois lähties Minna kirjotti tän biisin kevätkonsertin ohjelmistoon. Eli  hihat ylös ja hommii. Hyvä et on joku tavote, auttaa harjottelee tiukemmi.

Laulutunnilt jäi ehkä päälimäisen mielee Minnan sanat, et nyt sisäinen sopraano esiin, nauti korkeist äänist, anna palaa.

Olin kuuntelemassa ja katselemassa kun Tuuli Lindeberg esitii Cleopatraa Marc` Antonio et Cleopatra barokkioopperassa Åbo Svenska Teaterissä. Voih, hänellä oli ihana ääni, ja miten helpolta kaikki näytti ja kuulosti. Sopraano isolla ässällä.

Jos en Tuulin tasolle koskaan pääsekään, ni omaa tasoa voi aina koittaa parantaa, eli kehittyä harjottelemisen myötä, vaiks näin vanha olenki....