Lapsuuden laulut

Äidin laulu on parasta

Kun olin kolmen kuukauden ikäinen, sain ensimmäisen laulukirjani, Pesonen, Urho: Sanoin ja sävelin 1. Äitini lauloi minulle  kun olin pieni vauva. Olen oppinut häneltä monta laulua, ja kun opin lukemaan, aloin itse laulella laulukirjoista, äiti opetti sävelen, ja jos hänkään ei tiennyt säveltä, keksin sen itse. Ja pikku hiljaa laulupaikaksi tuli se Pikon pihan männyn latva. Siellä lauloimme Laulan ja soitan- kirjaa läpi kannesta kanteen. Osan niistä lauluista olimme oppineeet koulussa, osan opetti äiti. Niin, ja silloin sai ostaa sellaisia pieniä vihkosia, missä oli sen ajan suosituimpien iskelmien sanat, olisiko ollut joku Toivelauluvihko. Siitä lauloimme kaikki osaamamme iskelmät ja käännös Euroviisu laulut.


Oi kuningasten kuningas

Lastentarha ajasta muistan tosi vähän, mutta muutama laulumuisto sieltäkin. Kapteeni katsoi horisonttihin oli poikien laulu, ja me tytöt lauloimme Pieni tytön tylleröinen. Lauloimme myös virttä Oi kuningasten kuningas. Silloin teeveestä  tuli lasten ohjelma Niksulan tv. Siinä oli kuningas- marionettinukke. Ja aina kun lauloimme tätä virttä, luulin ,että lauloimme tästä Niksulan kuninkaasta.


Laulut pysyy tallessa

Kansakoulu ajasta en paljoa muista, mutta lauluja on jäänyt muistiin, Tuuli hiljaa henkäilee, Murheesi suista, Syksy jo saa, Paimenpoika, Saunavihdat... Ja yhdestä joulujuhlasta on  "katkera" muisto, kun olisin halunnut tanssia lumihiutaleena, niin "jouduinkin" laulamaan kuorossa kun muut tanssi.
Oppikoulussa opin isänmaallisia- ja maakuntalauluja. Kuullos pyhä vala - laulun sanat osaan vieläkin, mutta suosikkini taisi olla Mun isäin oli sotamies. Opettaja sanoi, että jos sen laulaa täydellisesti laulukokeessa  ,saa kympin. En uskaltanut koettaa, mutta yksi toinen yritti, ei saanut kymppiä.
Joskus 70- luvulla vietettiin jotain YYA- sopimuksen vuosijuhlaa. En todellakaan ymmärtänyt mitään siitä silloin, mutta meistä oppilaista oli koottu pieni kuoro, ja opettelimme sekä Maamme laulun , että Neuvostoliiton kansallislaulun. Laulut nauhotettiin mangnetofoonille, ja  meidät vietiin elokuvateatteriin katsomaan Sotalaiva Potamikkia, ja ennen elokuvan alkua kaikki seisoi ja kuuntelimme nauhalta nämä laulut. Elokuva oli muuten karmee.
Lukiossa laulettiin jo Euroviisu biisejä. Jokaisella aika kaudella on omat laulunsa, mutta tärkeintä olisi ,että lapset oppisivat paljon lauluja. Ja että jokainen saisi iloa ja intoa laulamiseen, oli ääni minkälainen tahansa. Sillä kun vanhuus koittaa,  voi alkaa unohdella monia asioita, mutta laulut pysyy tallessa.


Joulu on laulun aikaa 

Noin kymmenen vuotiaana sain aloittaa pianotunnit. Eka joulu pianon soittajana oli ihanaa, kun sain ensimmäisen joulunuottivihon, ja opin säestämään itseäni samalla kun lauloin , ja lauloinkin täydestä sydämestä koko vihon läpi. Jouluyö juhlayö oli keskiaukeama laulu, ja aah niin ihana sävelmä. Tunteella ja pedaali alhaalla....,äiti ja isä parka.
Ei mikään ihme, että Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet vetää joka vuosi kirkot täyteen ihmisä. Kaikki saa laulaa täydestä sydämestä vanhoja ja uusia joululauluja. Yksi suosikeistani on En etsi valtaa loistoa. Sitä kun laulaa oikeessa moodissa, saa itsensäkin kyyneliin omasta laulusta.
Nyt onkin jo taas aika opetella sanoja, Ääniräätälien joulukonsertti lähestyy...


Ura sanoittajana  

Kansakoulussa opin monta mollivoittosta laulua, varsinkin syksyaiheiset laulut olivat mieleeni. Kirjoitin silloin surumielisen runon syksystä, lintujen lähtemisestä, ja ihana pianonsoiton opettajani sävelsi siihen surumielisen sävelmän. Innostuin siitä niin, että aloin tekemään sanoituksia soittovihkoihin. Beethoven ei tiedäkään,että hänen eräs sävelmä kertoo Lapin ruskasta. Sanoittajan ura ei kestänyt kauaa, itsekritiikki kasvoi.
Isoäitini antoi minulle silloin isäni vanhoja pianonuotteja. Hän toivoi, että opettelen soittamaan ja laulamaa niitä. Heijastus ja Kodin kynttilät oli meidän molempien suosikit.
Mutta mikä on, että muistan kyllä nämä kaikki vanhat biisit, mutta nyt ei meinaa millään jäädä sanat päähän.


" Näin laulaa partiotyttönen..."

Partiossa on saanut varmaan eniten laulumuistoja! Retkillä, leirillä, kursseilla, nuotiolla kaikilla reissuilla, aina on laulettu. Olen elämäni aikana hankkinut monta partiolaulukirjaa, olen saanut laulumonisteita, olen itse tehnyt niitä. Olen laulanut isossa joukossa, pienissä porukoissa, suomeksi, ulkomaankieleksi, hiljaa, kovaa... Ensimmäinen partiolaulukirjani oli Laulajatyttö. Sitten tuli Ritariballadi, siinä oli jo vähän "villimpiä" lauluja, mm. Meksikon pikajuna. Nyt lauletaan OEK: sta , ja sieltä löytyy jo mm. Juicea. Aina on joku laulu liittynyt tapahtumaan. Noin kymmenen vuotta sitten siskoni kanssa olimme erään alaleirin vetäjiä isommassa leirissä. Olimme savolaisia, ja meidän tunnarilaulu oli Suhmuran Santra. Äiti oli kutonut meille lapaset, kummalekin yhden, ja niistä tuunasimme käet, siis käkilinnut. Käet laulatti lapsia ja leirin päätyttyä varmasti joka "savolaislapsi" osasi ainakin Suhmuran Santran.


" Mä mistä löytäisin sen laulun..." 

Mä olen löytänyt sen laulun... ne laulut. Laulut on kulkenut koko elämäni ajan mukanani. Äitini antoi sen mulle, halun laulaa. Laulan kotona,  laulan töissä ja käyn laulutunneilla, koska haluan oppia, haluan hoitaa ääntäni ja haluan laulamalla tuoda iloa muillekin. Ja ihanaa kun kohta on joulu ja saa laulaa joululauluja! Ja muuten, mun äitini osaa varmaan enemmän lauluja kuin minä. ♥