Iloa ja surua

Maailma on ihan pullollaan lauluja ja sävellyksiä. Varmaan jokaisesta asiasta,  aiheesta, tunteesta.... kaikesta, on tehty jo musiikkia. Ja lisää syntyy joka päivä. Ihana asia.

Minull on nyt viime aikoina laulamiseen liittynyt sekä iloa, että surua.

Matkamiehen virsi

Kaikista pitkäaikaisimman ystäväni, Pirkon, isä kuoli muutama viikko sitten. Heidän pihalla kasvaa se mänty, missä me Pirkon kanssa"aloitimme" lauluharrastuksen. Pirkon isä  aina kannusti meitä laulamaan ja joskus järjesti meille esiintymistilaisuuksiakin. Minä tunsin Pirkon jo ennen hänen syntymäänsä, ja Pirkon isä tunsi minut ennen kuin minä synnyin. Nyt saan laulaa hänen hautajaisissaan.

Moni kysyy minulta miten pystyn laulamaan hautajaisissa. No en koskaan tiedä etukäteen pystynkö, mutta toivon,että pystyisin laulamaan sen mitä olen ajatellut. Minusta hautajaisissa laulaminen ei ole esitys, ainakaan siis silloin , kun tuntee joko vainajan tai omaiset. Minusta se on minun mahdollisuuteni sanoa jäähyväis-sanat, ja koittaa laululla sanoa lohdutuksen sanoja läheisille. Se on rukous.

Lauloin myös oman isäni hautajaisissa.Halusin  laulaen sanoa isälleni jäähyväiset, ja olin sanonut äidilleni, että jos en pysty, niin sitten laulu vaan jää kesken. Jostain sitä voimaa sain, ja sain laulettua koko laulun. Ja niinhän se on, että  jos vaan joskus ei pysty laulamaan loppuun liikutuksen takia, niin sitten ei vaan pysty. Onneksi sitä on ihminen ,eikä kone, tunteet saa näkyä. Siksi kai live- musiikki on aina levyä suositumpaa....

Hot Dogs

Kuumat koirat ovat sitten taas saaneet laulaa ilosta. Yhden toisen ystäväni kanssa perustimme vuosi sitten jouluna duon, Hot Dogs, kun halusimme laulamalla kerätä koiratarvikkeita koiravanhuksille. Olimme erään marketin sisällä, koiratarvikeliikkeen edessä, ja lauloimme joululauluja. Se oli niin positiivinen kokemus, eikä marketin kassatkaan juosseet karkuun, että menimme tällä viikolla samaan paikkaan laulamaan lasten lauluja! Se oli hauskaa meille, ja ilmeisesti myös kuulijoille, ja samalla saimme koiravanhuksille kerättyä peittoja.

Olimme pukeutuneet koiriksi, ja meillä oli oikeen maskia naamassa. Säestimme kitaralla ja erilaislla rytmisoittimilla itseämme. Olimme valinneet aika monta vähän vanhempaa lastenlaulua. Ja yleisömme oli ihanaa! Lapsia tuotiin ostoskärryissä, vaunuissa, rattaissa meidän eteen kuuntelemaan, jotkut istuivat lattialla.

Harmi, kun radiossa ei enää tule lastenlaulujen toivekonsertteja. Muistan, kun oma isäni nauhotti mangnetofoonille radiosta lasten lauluja, ja niitä sai sitten kuunnella jälkeenpäin. Ja niitä samoja lauluja Hot Dogs nyt lauloi, " Korrrrrpikuusen kannon alla on Mörrrrrrimöykyn kolo..."
Kyllä se joulukeikka tarttee taas tehdä.

Räätälille

Mulla oli noin kaksi viikkoa lunssaa, ja jouduin jättämään laulutunnin väliin. Ja nyt kun vihdoin taas pääsin tunnille, oli tunne niin mahtava. On niin ihana mennä sinne, ja sanoa Minnalle,et nyt on kuule ääni viel vähä kähee, et voitasko nyt vaa laulaa "pienesti", ja hän ottaa sit sellasia äänenavaus- ym. treenejä, jotka auttaa ja saan ääneni kulkemaan helposti. Nyt oli sellanen tunti,et oopperat ja musikaalit sai jäädä väliin, nyt lauloin
 " Niin kuin muuttolintusen tie kotoa kauas matka vie..."

 
"Ota hänet vastaan

meillä on niin ikävä, ota hänet vastaan murheellisten ystävä. Ota hänet vastaan silta yli pimeyden, ota hänet vastaan syli rakkauden." Anna- Mari Kaskinen ja Petri Laaksonen ovat tehneet tämän kauniin laulun.
Lohduksi meille kaikille.