Laulutunti

Jokasen laulutunti on tietty omanlaises, ja mullakin on ollu elämäs muutama eri opettaja ja kaikil heil on oma opetustyylinsä, mut nyt mun tunti on suurinpiirtei tän tyyppine:

Merimetso

Me alotetaa ain ns. alkuvenyntyksel. Jokaseen venytykseen kuuluu tietysti, et hengitän hyvin, ja samal ns. vähän rauhotun. Laulutunti on ain työpäivän jälkeen, ja kun töist menee laulutunnil, on ehkä levoton ja semmonen hektinen olotila. Kun pysähtyy, hengittää ja venyttelee lihaksia, pystyy paremmin keskittymään laulamiseen ja sen opetteluun. Ei me nyt mitään jumppatuntia siin vedet, mut sen verran,et lihakset liikkuu ja saa paremman ryhdin. Ja aika usein huomaan, et onkohan sitä työpäivän aikana tullu ollenkaa hengitettyy. Merimetso on hyvä liike. Siin taipuu eteenpäi nii, et kattoo lattiaa päi ja kädet on niinku linnu siivet. Näytän iha lentävält merimetsolt.

Voi voi voi....

Seuraavaks äänen avaust. Jos ikkuna ois auki, ja ohi kulkis joku, ni kyl hän pikkuse ihmettelis sitä ääntä mitä laulustudiolt kuuluis sil hetkel.  Ens mietitää kyl mitä laului laulan sil kertaa, ja sen mukaan Minna ohjaa erilaisia harjotuksia. Kyl äänenavaus luritukset, pärinät, sihinät, purinat, pörinät on ain nii kummallisii, et ei niit pysty näi kirjallisesti kuvailemaa. Joskus olenki sanonu, et jos tallentais kaikkie opettajie erilaisii harjotuksii jollekki nauhal, ni olis aika mielenkiintost kuultavaa. Ja ne kaikki kuvailut mil lauluopet yrittää saada oppilaan ymmärtämää mitä hänes niinku pitäis tapahtua kasvolihaksis, suussa, kurkus, vatsas.... Kyl Minna välil näyttää kuviaki "ihmise sisuksist", et ymmärtäisin, mitä pitäis tapahtua ja miten se tehdään.
Äänenavaus on tärkee, se on vähä sama ku urheilijat lämmitelee lihaksiaa enne urheilusuoritust. Nii sitä pitäis joka aamu avail ääntään, varsinki puhetyöläiste, mut totta kai hyvä ois kaikkie aamujumpat myös äänen kans.

Pallo

Nykysi jokasel taitaa ol koton semmone jättisuuri pallo huonee nurkas, oisko sen viralline nimi kuntopallo. Mulla se koton on pölyn peitos, mut Ääniräätäleil sitä kyl käytetää. Minä käytän sitä Minnan vinkist nii,et istun sen pääl ja joko avaan ääntä tai  lauluja laulan. Olen todennu, et sen pääl on tosi helppo laulaa ja ääni tulee helposti, ryhti on hyvä. Esiintymisiin kannattais ottaa pallo mukaan. Tarttis vaa olla niin levee hameen helma, et palloa ei näkyis kun sen pääl istuis. Niin tulis ääni helpost! Mieslaulajil mulla ei ole antaa sellast vinkkii, et mitä he vois pukee pääl nii ettei se pallo näkyis. 

Lepakko, Sibban

Sit on "oikeitte laulujen " vuoro. Ja se on tietty meidän oppilaiden mielest se paras osa tunnist, vaiks äänenavaus on just sitä harjotust missä oppii käyttämään ääntänsä oikein, lauluis se oppi pitäis sit ottaa käyttöön. Ne jokka on lapsen käyny piano tunneil ,ni tietää mitä tarkotan, jos sanon, et äänenavaus on ku Czerny harjotukset. Opettelen tällä hetkel noin kolmea laulua, kaikki erilaisia. On kiva kun on muutama opeteltava samaan aikaan, ni voi välil vaihdella, ettei joka tunti laula samaa, koska opettelu voi viedä kuitenkin tosi kauan aikaa. Ja jotkut kappaleet on vaan vaativampia. Oikeastaan mulla on nyt viiden laulun nuotit tunnil mukana, koska joulu lähestyy ja Ääniräätäleitten perinteinen joulukonsertti, ni nyt on tietysti aika harjotella  joululauluja.

Joko se tunti ny meni?

Ain se tunti menee liian nopeesti. Olen nyt kertonut miten minun tuntini etenee noin suurinpiirtein, mut totta kai siihen kuuluu mukavaa rupattelua, naurua ja joskus jopa itkua. Laulut, laulaminen nostaa tunteita pintaan. Oma tunnetila jo tunnille tultaessa vaikuttaa siihen naurattaako vai koenko turhautumista. Joskus tuntuu, et hei, osaan minä jo jotenkin laulaa, ihanaa, tää menee hyvin, osaan, tai sit voi olla semmonen päivä, et äh, tää on iha ajan ja rahan tuhlaust, en opi mitään, liian vanha.. ja kaikkee semmost itsesääli- tyyppist. Ihminen ei onneks ole kone. Laulaminen on luonnollista, ja oisko se luonnollisuus just se syy, et kun tunnilta lähtee, on enimmäkseen aina hyvä ja energinen olo, ja vaiks sit joskus on itselleen harmissaan, niin hyvä olo voittaa, ja jo alkaa odotamaan koska on seuraava tunti. Ja kun seuraava tunti taas koittaa, ni huomaa, et munhan piti harjotella kotona joka päivä...