Laulajan kroppa

Kurkku

Viimeks ku menin tunnil, laitto Minna pianon pääl kurkun, siis ihmisen kurkun, ja paperisen tietty. Hän oli siis askarrellu sellase oikeen näköse kurkun, mistä hän näytti mulle konkreettisesti mitä mun kurkus tapahtuu, ku laulan. Se kyl kieltämät autto hahmottamaa asiaa, ku näki mimmoset kannut ynnä muut siel heiluu tai värisee. Mut samal kyl ajatteli, et voi kauhia tää on vaikeet. Ku pitäis tavallaa niinku ajatel,et miten sitä laulaa ja miten kurkkuus pitää, mut tavallaa samal unohtaa ajattelu ja antaa vaan automaattisest mennä. Mut tätä se opettelu on, ja ei muuta ku vaa harjotteluu ja harjotteluu. Onneks käyn räätälil.

Keuhkot

No sit keuhkot. Niitähä tarvii laulaja, niinku tietty kaikki muukki, mut nyt sit tarttis miettii tota hengittämist. Ei saa haukat ilmaa, ei saa puhaltaa kaikkee yhtee hyömyy ulos, ei saa vaa pikkuse vetää toho rintakehää ilmaa... Mul on ollu hengittämis -stressi laulutunnil, nyt se alkaa jo helpottaa, ku Minna käski mun lakat ajattelmast hengittämist. Sehän on ihan luonnollist, siis hengittämine, mut sit ku sitä alkaa miettii, et riittääkö se ilma ja misä kohtaa ottaa lisää ja et osais hengittää sillai rauhas. Mää oon saanu itteni välil ihan solmuu täs asias. Viime tunnil me tehtii semmost harjotust, et puhalsinki fraasin välil ilmaa myös ulos päi! Kokeiltii,et kui pienel henkimääräl sitä pärjää. Se oli kyl vaikee harjotus, mut siin huomas, et kyl pärjää välil iha pienelki happimääräl. Nää hengitysjutut on vaikeit selittä, vaikeit ymmärtää ja viel vaikeempi toteuttaa. Mut  tärkee asia, mist koko aja oppii tunnil lisää.

Lavat

Kauhian  tärkeet ois pitää ryhti hyvän. Ja sil vaa ei voi mittää, et iän myötä alkaa olkapäät painumaa alaspäi. Mut siihenki pitää vaa kesittyy ja koittaa suoristaa ittees ja tehdä jottai jumppaliikkei. Ain sillo tällö Minna antaa mul kepin kättee ja pidän sitä tuol selkäpual ja nostelen sitä ylös alas ja saan näin lapoihi liiket. Mul on yks fysioterapeutti antanu semmose ohjee, et menen lattial makaamaa semmose pilatesrullan pääl, nii et se rulla menee selkäranga al. Sit pienet painot kättee ja siit sit lasken käsii ylhäält sivul tai pään taakse. Mut on se kumma, vaiks laitan sen rullan keskel huonee lattiaa ja painot siihe vieree, ni ei, sujuvasti kävelen sen rullan yli, en edes nää sitä rullaa ja niit painoi, ja vaiks löisin varpaaniki niihi puntteihi, ni en vaa saa itteeni siihe lattial venuttamaa. Sujuvasti suljen silmät kaikelt jumppaan liittyvält.

Vatsa

Tää vatsa alue juttu on kans vaikeet. En edes osaa mitää siit sanoo. Sekin liittyy tähä hengittämis systeemiin. Ja lantion vois viel lisät tähä samaa pakettii. Lauluopettajil on erilaisii mielikuva esimerkkei mil he koittaa saada meit oppila ymmärtämää tätä ihmisen sisuskalu toimintaa sillo kun laulaa. Ne on kyl hyvii, koska sillai pikku hiljaa alkaa ymmärtää mitä kehos tapahtuu, tai mitä siel pitäis tapahtuu. Vatsaan tietty liittyy myös se mitä siel vatsan sisäl on. Minul esimerkiks ei sovi maitotuotteet ja suklaa enne laulamist, tai toi suklaa ei nyt sopis laulun jälkeekää, mut josku vähä palkinnoks... Laulamine ei myöskää oikee toimi jos vatsa on ihan täynnä ruokaa, mut ei se kyl suju nälkäsenääkää. Jokasen vaa pitää löytää se ittelleen sopiva ruuan määrä ja laatu.

Pakarat ja polvet

Laitoin nyt noi pakarat ja polvet samaan käsittelyyn, kun ne nyt tavallaan ei liity laulamiseen, mut tavallaan liittyy, tai ainakin mulla. Me ollaa tunnil tehty semmone havainto, et välil jännitän esim. pakaroi tai polvii ihan pinkeeks, tai sit voin pitää toist kättä nyrkis. Ja se on kyl iha turhaa jännittämis, ja se vie energiaa iha väärii paikkoihi. Mut tääki on haaste, et ens ku muistaa kaikki ryhdit, hengitykset, kurkut ym., ni sit viel seisot ihan renton, ettei jännityst missää. Laulamine pitää tulla tost vaa helpost, eikä nii,et keho iha krampis ja  kädet ja jalat tekee jottai omii kuvioi. se on aika opettavaist tunnil laulaa ison peilin edes.

Kasvot

Laulutunti on joskus, tai aina aikamoist naaman vääntelyy. Posket ylös, otsa alas , hampaat niinku haukkais omenaa, kieli sin, huulet tän... Huh. Sais aikamoisen kauhugalleria kuvasarjan laulutunti -ilmeist. Ja joskus vaan menee nauruks , ku me ollaan niin hassun näkösii. Mut oikeesti kaikki kasvolihakset on iha yhtä tärkees osas ku keuhkot ym. Esiintymiskasvot onkin sit taas oma juttuns. Laulun sanat ja tunnelma tekee sen kasvoilmeen, mut hyvä siinäkin on pohtia, ettei vaan esim .ylä- ääniä laulaes nosta silmii ja otsaa ylöspäi.

Aivot

Ai kauheet, nyt kun mää luen tätä mun kirjotust ittekki, ni iha hiki tulee, et miten ihmees sitä voi ja pystyy laulamaa, ku näin pal kaikkee muistettavaa, ja sit pitäis viel ne sanat ja säveletki osat. Mut laulaja on kokonaispakkaus,  se on opettelua ja harjottelua koko ajan. Ja on päivii ku tuntuu,et nyt se laulu sujus ja  huomaa,et oikeesti on oppinu jotai, ja sit taas on välil päivii ku miettii, et minkä ihmeen takia mää käyn tunneil, ei täst mittää tuu. Aivot tuli ny viel viimiseks otsikoks, ku sielt kai ne tunteet ja fiilikset lähtee. Ja ainaki sielt lähtee se keskittymise taito. Huh, ja se se vast taito onki..... Joka tapaukses laulamine on iha parasta ja se antaa energiaa, ja maailma on täynnä ihania lauluja! Laula sääki.