Korvamato

Laulutunnilt ku lähtee kotii, saa melko varmasti mukaansa yhden madon, korvamadon. Päässä alkaa soida joku niist lauluist, mitä tunnilla on hoilotellu usseempaan kertaa. Mutta miks se mato ei sit soi koskaa sillo, kun tarttis ihan varmasti osata ne sanat?

Lalala...? Hmm hmm...

Mun "vakkari" esiintymiset on kaks kertaa vuodes, (paitsi jos just sillon on se vuoden lunssa pääl) Ääniräätäleitten (www.aaniraatali.fi)  kevät- ja joulukonserteis, mis me oppilaat saadaa esiintyä. Ja vaik kui on korvamato soinu päässä ja tietää, et siel ne sanat on, ni ku olet yleisön edes, ni poks!, ja ne sanat on jossai ja se korvamato kans. Joo, voishan aina pitää sanoja edes, ja välil pidänki, mut välil on sellasia lauluja mihin sellanen systeemi ei oikeen vaa sovi. Ja hyvähän se on muutenki muistilihasta reenata.
Vaikka en nyt mitään miljoonia, enkä edes satoja kertoja ole esiintyny laulavana, ni kummiski sen verra moneen kertaa, et on tullu koettuu sekin, et sana on hävinny ja siihe pitää sil samal sekunnisadasosal keksii joku korvaava. Ain ei sovi vaa lallatel eikä hymistel siihe kohtaa....

E tu l`ultimo sarai ch`abbia...

 Sanat on kyl tosi tärkeet, mut en menis tietty säveltäkään väheksymää, molemmat ne tarvitaa. Samaan aikaan täs opetellaa sekä ettää. Minna on antanu mul hyvän vinki, et kirjotan sanat paperil ja oikee ääneen luen ja mietin mitä haluun niil sanoil sanoo ja millai. Ja sit jos sanat on ulkomaankielel, ni kyl ne tarttee saada selvil, et mitä siin oikee suomeks sanotaa. Jos vaik ny italiaks just joku dramaattisesti vuodattaa surun kyynelei, ja mää sit laulan sen oikeen ilosesti, ni pieleen menee tulkinta. Mainitsin nyt ton italiankielen, vähän täs niinku oikeen brassailen, et ihan ooppera- aariaaki olen täs alkanu opetel. Se on sit iha eri juttu, opinko koskaa. Ai nii, laulettiiha me Pirkon kans Santta Lucia italiaks yksil juhannusjuhlil vuonna 1970.

The

Jos suomalaiset sanat on vaikee muistaa, ni viel vaikeempaa on muistaa jollai vieraal kielel. Kui nois muis kielis onki niimpal semmosii pikkusii sanoi, jol ei oo mitään sen kummempaa sanallist merkityst, mut se vaan on pakko olla siin, esim. nyt vaik toi englannin the. Ne kaikki thööt on vaa pakko muistaa, koska sen kohdal on iha oma nuotti. Viime toukokuun Ääniräätäleitten konsertis esitin Think of me -laulun, ja nitte pikkusanoje kans meinas hermo mennä, ku ei vaa ain muistanu niit oikeisii väleihi laittaa. Totta kai, jos olis koulus oppinu oikee hyvi nää kielet, ni nyt olis varmasti helpompaa, mut kielet ei ollu "mun juttu", käsityönumeronki sain sil perusteel ysiks, ku lauloin joka tunti samal ku purin väärin ommeltuu kolttuu.

Kettuvihko

Nyt ollaa täsä elämänvaihees, ja kielitaito on mitä on, mut nyt löytyy innostusta opetella, ja se kai pääasia. Sanojen oppimine on  siirtyny mulla ihan uudelle tasolle, sillä ostin tosi nätin kettuvihon! Olen siihen kirjottanu kaikki ne sanat niistä lauluista mitä nyt opettelen. Vihko on yöpöydällä ja siit aina jokku sanat luen iltapalaks, näin saa myös takuuvarmasti sen korvamadon yöks korvaan. Tähä loppuun voinki sit viel hiuka brassailla, et opettelen täl hetkel suomeks, ruotsiks, saksaks ja italiaks sanoja. Se o sit eria asia mitä ja mil kilelel laulan ulkopuolel Ääniräätäleitte, mut studio sisäl on ihana kokeil kaikkee!